Jack the Rooster

"Aloitetaan kukkakaalisiivistä. Ne olivat silkkaa neroutta."

9.12.2018

Vuonna 2010 perustettu Hyvä kurkku on arvioinut satojen suomalaisten ja ulkomaisten ravintoloiden vegaanitarjontaa. Manun ja Jullen perustamaa palstaa hoitaa nykyään pääosin Ville, joskin perustajatkin tekevät satunnaisia vierailuja. Hyvä kurkku toimii myös Facebookissa. Arvioita kirjoitetaan vapaaehtoistyönä, palkkiona nautinto ja usein kovin täysi maha. Juomakin maistuu.

Kävin Jack the Roosterissa syömässä viimeksi kolmisen vuotta sitten, ja ihastuin omaleimaiseen purilaiseen. Portobellosientä ei tahtonut silloin saada mistään muualta, ja pinaatti-tofupaistoksen ja punajuurimajoneesin kanssa yhdistelmä oli hämmentävä, jännittävä ja hyvä. Sittemmin en ole ravintolaan kerennyt. Kun loin Hyvän kurkun Facebook-sivut ja niiden suosituslistan, Jack the Rooster jäi pois listalta. Portobellopurilainen oli nimittäin poistunut valikoimasta. Koko paikka unohtui mielestäni, kunnes pari tuttua alkoi suositella listalle ilmestynyttä uutta vegaanivaihtoehtoa – muistaakseni se oli jonkinlainen kikhernepihvi. Valitettavasti en kerinnyt sitäkään syömään, kun Tampere-visiittini vähentyivät. Uusinta-arvion tarpeen merkkasin kuitenkin to eat -listaan.

Tilaisuus tuli vihdoin sunnuntaisen teatterireissun jälkeen. Sovin rakkaan ystäväni, Hyvän kurkun Samulin kanssa ruokatreffit – juurikin hän oli pitänyt tämän uusinta-arvion tarvetta mielessäni sitkeästi.

Alkupalalistalta tiesin löytyvän kovasti kehuttuja kukkakaalisiipiä, joita olin saanut erittäin onnistuneena versiona Muusassa. Olisi hauska vertailla, joten otimme annoksen ”Cauliflowercation” (auts) jaettavaksi. Vegaanisia purilaisia on listalla kaksi, joten otimme molemmat ja päätimme jakaa ne keskenämme. ”Veggie May” -purilaisessa on paistetutuja kasviksia ja tofua, portobelloa ja vegaanista juustoa. ”Check Mr. Popeye” taas sisältää pinaatti-kidneypapupihvin ja vegaanista juustoa. Kummassakin on runsaasti vihanneksia ja kastikkeita. Heti alkuun sanottakoon, että arvostan tällaista määrätietoista pyrkimystä kehittää purilaisiin muita täytteitä kuin valmiita soija- tai seitanpihvejä. Niilläkin tietysti on ehdoton paikkansa, mutta monimuotoisuuden ylläpitäminen on tärkeää. Siitä suuri kiitos.

Aloitetaan kukkakaalisiivistä. Ne olivat silkkaa neroutta. Rapeassa ja ilmavassa leivityksessä oli makua, ja sisältä löytyvä kukkakaali oli aivan täydellisen kypsyistä. Siinä oli hieman purutuntumaa, mutta kukkakaalin aromi oli kuitenkin päässyt kehittymään kunnolla. Dippejä oli kaksi: hieman juokseva, sopivasti hapan ja ”takatulinen” chilimajoneesi sekä loistava erittäin jäykkä tuorejuustomainen ”homejuustodippi”. Kumpikin dippi kaavittiin huolellisesti loppuun siipien, lisukkeena olevan porkkanan ja kurkun sekä purilaisten ranskanperunoiden avulla. Pelkästään tämän annoksen takia tulisin syömään tänne uudestaan.

Purilaisista ”Check Mr. Popeye” oli molempien mielestä hieman hämmentävä. Pinaatin ja kidneypavun yhdistelmästä tuli rautainen ja maanläheinen maku, joka on kyllä aivan varmasti acquired taste. Kummallekin meistä kokemus oli jotenkin vaikea: joskus tällainen maatilan mieleen tuova aromi on sopiva, kuten taannoin Kajossa. Tässä purilaisessa se oli kuitenkin jotenkin väärässä paikassa ja toi vääriä mielleyhtymiä.

”Veggie May” kuitenkin ilahdutti molempia. Hauska caponata-tyylinen irtonainen tofu- ja vihanneskuutiopaistos toi monenlaista makua, rasvaisuutta ja kosteutta. Portobellon maku oli vahva. Toisin kuin edellisessä portobellopurilaisessa vuosia sitten, täytteitä oli myös runsaasti. Ihan vegaanipurilaisten terävimpään kärkijoukkoon annos ei noussut – jotain uupui – mutta mitä suositeltavin kokemus tämäkin oli. Söisin ilolla uudestaa.

On sanomattakin selvää, että Jack toe Rooster nousee Hyvän kurkun suosituslistalle. Palvelukin oli ystävällistä ja innostunutta, ja hyllyltä löytyi suosikkiviskiänikin. Aijai.

*  *  *

Aiempi arvio 4.11.2015

Gastropapu-blogi oli kirjoittanut tämän häpeilemättömän rockhenkisen ravintolan vegaanitarjonnasta jo useamman kerran. Hän oli ihan tykännyt tarjonnasta, mutta varsinaista ylistystä ruoka ei kuitenkaan ollut saanut. Joka tapauksessa minun oli vaikea sisäistää, että tästä(kin) paikasta saisi vegaaniruokaa, enkä tullut kokeilleeksi. Ehkä siksikin, että tuo musiikkityyli ei ole minun juttuni. Sitten yhtäkkiä ystäväni alkoi ylistää uuden ruokalistan vegaanista purilaista ja suorastaan vaati minua testaamaan sitä Hyvää kurkkua varten. Pitkän vapaaehtoistyöpäivän jälkeen oli sopivasti puolitoista tuntia ennen junan lähtöä ja nälkä.
Tilasin valmiiksi vegaanisen Veg Zeppelin -purilaisen (auts), jossa on paistettua portobellosientä, punajuurimajoneesia sekä pinaattitofupaistosta. Kuten ystävänikään, tällaiseen yhdistelmään en ole koskaan ennen törmännyt. Portobellosientä on toistaiseksi tullut vastaan aika harvoin ja purilaisessa vain Chico’s-ravintolassa, vaikka se tietysti on ollut kasviskeittiön suosikkiaines jo pitkään. Palvelu oli ystävällistä, ruoka tuli nopeasti, kalja onneksi vielä nopeammin, koska janottikin hieman.

Pidin purilaisesta todella paljon. Sämpylä oli hyvälaatuinen ja mukavasti paahdettu, ei mitään tusinatavaraa mutta kuitenkin tarpeeksi ilmava, mistä pidän purilaisessa. Pinaatti oli paistettu taiten pienten tofukuutioiden kanssa, ja sen maku tuli hyvin läpi. Portobellossakin oli vahva aromi, ja sen koostumus oli eronomainen: se muistutti onnistunutta lampaankääpäpihviä. Purilainen oli myös tarpeeksi kostea, mikä oli ihanaa, sillä kastikkeiden ja raikkauden puute on toistuva vegaanipurilaisten ongelma. Kuten rakas ystäväni sanoisi, ruuassa oli tarpeeksi ”yläpäätä”.

Ainoa ongelma oli, että täytteitä oli hieman niukasti. Osaan suupaloista jäi jäljelle pelkästään salaattia ja majoneesia, mutta tämä ei haitannut, koska makua riitti loppuun asti. Ystäväni tosin kertoivat, että heidän annoksissaan oli tofutäytettä kosolti ja useampi sieni, joten minulla saattoi olla huono säkä. Toivottavasti tämä oli poikkeus, koska uskoakseni monille annos olisi tällaisena liian kevyt.

Nuo ongelmat eivät silti haitanneet minua juuri lainkaan, koska ruoka oli vaan niin hyvää. Ei ihan Rongankadun Gopalin ja Kustaa III:n tasoinen kokemus, mutta makuelämyksenä tämä oli niin ainutlaatuinen, että se meni Tampereen tasokkaiden vegaanipurilaisten pieneen ja toivottavasti kasvavaan joukkoon helposti. Toivottavasti tällainen taso säilyy myös tulevilla ruokalistoilla. Suosittelen lämpimästi.

Jack the Rooster
Satakunnankatu 13 B
Tampere

ma–ti suljettu
ke–to 16–02 (keittiö 22 asti)
pe 16–04 (keittiö 23 asti)
la 13–04 (keittiö 23 asti)
su 13–02 (keittiö 22 asti)

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, , ,