Aseman Wursti

"Itketti ja nauratti yhtaikaa, ja minua harmitti, että vieressä ei ollut halattavaa ihmistä."

17.10.2019

Aloitan tämän arvion hieman epäkonventionaalisesti muistelemalla jo manan majoille mennyttä ruokarakkauttani, tamperelaista Marjon Burgeria. Mitä tekemistä tällä on Helsingin Rautatieaseman perinteisen lihalinnakkeen kanssa? Bear with me. Arvioin Marjon Burgerin Hyvässä kurkussa vuonna 2013, eli melkein heti liityttyäni Manun ja Jullen rinnalle kirjoittamaan Sylvi-lehdessä toiminutta ruokapalstaa. Silloin ”vegebuumi” vielä odotti tulemistaan, ja lukuisia vegaanisia vaihtoehtoja tarjoava grillikioski oli kansainvaelluksen arvoinen ihme Suomessa.

Marjo tarjosi makkaraperunoita ja mielikuvituksellisen kokoisia mättöannoksia, mutta suurin rakkauteni oli soijapiirakka makkaralla. Kukaan ei ollut kuullutkaan vihiksistä tuolloin, mutta Teiskontien ja Piennarkadun haarukasta niitä sai, ja parempina kuin myöhemmin seuranneet laajemman levikin jatkajat. Taikina oli, itseäni siteeratakseni, ”juuri sopivalla tavalla sitkaista ja pehmeää, sopivasti suolaista mutta kuitenkin pieni vivahde makeaa.” Toisin sanoen piirakat olivat täydellisiä vegaaniselle versiolle grilliklassikosta. Kaikilla mausteilla, tietysti. (Ja jos joku kysyy, miksi haluan tämän ruokalajin vegaanisena: siksi, koska se on niin helevetin hyvää.)

Söin näitä Marjon alkemistisia herkkuja niin usein, että ystäväni päätyivät ostamaan minulle lahjaksi grillin historian ensimmäisen (ja todennäköisesti ainoan) virallisen lahjakortin, Marjon omin käsin tekemän. Ehdin nauttia sen loppuun, ja enemmänkin, ennen kuin soijapiirakoiden toimittaja lopetti niiden valmistuksen. Sydämeeni jäi aukko. Vuosien varrella työn sankari myös uupui ja grilli lopetti. Tunnen surua aina ohittaessani nuo tutut kulmat.

Takaisin nykypäivään.

Törmäsin pari päivää ennen tätä arviovisiittiä Facebookissa Aseman Wurstin tiedotteeseen, joka kertoi, että klassinen möttönen makkaralla olisi saatavana vegaanisena. Sen lisäksi listalta saisi vegaaniset makkaraperunat. Tämähän ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun tarjolla olisi vegaanista. Kävin nimittäin tekemässä Sylviin ensimmäisen arvion paikasta jo tammikuussa 2017, kun söin Oumph! -hot dogin.

Ja olihan se jännä hetki: istua nyt kaikista maailman paikoista Aseman Wurstissa syömässä vegaanista hodaria. Jatko ei kuitenkaan ollut onnistunut. Vaikka vegaanisuudesta kertovat merkinnät pysyivät taululla, en parista kolmesta yrityksestä huolimatta enää saanut paikasta syötävää. Ainekset olivat loppu, niiden sulattaminen kestäisi liian kauan kiireessäni jne.

Mutta nyt kun uusia vegaanisia herkkuja mainostettiin näkyvästi, päätin kokeilla uudelleen. Tällä kertaa tilaus ei tuottanut mitään vaikeuksia, päinvastoin. Kasvisgrilleri lensi saman tien parilalle. Jo tässä kohtaa koin jännittyneen nostalgisen tunteen. Nimittäin vaikka en juuri perusta kasvisgrilleristä muuten, Marjon Burgerissa se maistui aina ihanalta. Miten kävisi nyt? Möttönen meni mikroon, ja pian myyjä piteli kädessään muhkean kokoista höyryävää pakettia ja kysyi mausteista. No sinappia, ketsuppia, sipulia, kurkkusalaattia ja paahdettua sipulia. Jalapenoja en ottanut, koska se olisi mielestäni kategoriavirhe.

Juomaksi tilasin oluen ihan sen takia, että se on täällä mahdollista. (Tällä grillillä on muuten A-oikeudet! Jos sattuu tekemään mieli digestiiviä.)

Paketti näytti ja tuoksui juuri oikealta, ja minua jännitti. Haukkasin. Miten kokemusta kuvaisi? Ehkä liian usein olen vuosien varrella sanonut, että minua on itkettänyt ruoan äärellä. Kyllä joskus on kyynel tirahtanutkin. Mutta nyt itketti ja nauratti yhtaikaa, ja minua harmitti, että vieressä ei ollut halattavaa ihmistä. Olin Rottatouille-elokuvan ravintolakriitikko, joka suhahtaa aikamatkalle kadonneen menneisyyden suupalojen äärelle. Viestin asiasta hysteerisesti ruokarakkaille ihmisille.

Möttönen maistui tismalleen samalta kuin Marjon Grillillä. Prikulleen! En ehtinyt kysyä, miltä tuottajalta möttöset ovat, mutta ne ovat aivan saletisti parhaita vihis-henkisiä juttuja, joita olen syönyt – no, kuuteen vuoteen. Möttönen saattoi olla parempikin kuin Marjolla aikanaan, sillä täytettä oli laajemmalla alueella. Arpeutuneen haavan sielussani korvasi lämmin muheva tuntu. Ehkä kaikki ei olekaan katoavaista, kenties jotkut asiat palaavat.

En voi kunnollisesti kuvata sitä kiitollisuuden tunnetta, joka minut valtasi. Grillillähän tällaisesta asiasta ei sovi numeroa tehdä, joten ”kiitos, olipa hyvää”. Rukoilen kaikkia ruokajumalia, että tämä annos löytää syöjänsä, pysyy listalla ja säilyy juuri tällaisena. Tämä junamatkalainen palaa tiskin ääreen varmasti vielä lukemattomia kertoja.

Aseman Wursti
Helsingin Rautatieasema

ma–to 9–24
pe–la 9–02
su 9–22

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,