Ravintola Komppeli

"Minkälainen seitanleike oli? Se oli yksi parhaimmista ja omaleimaisimmista nauttimistani seitanaterioista."

3.10.2019

Pari tuttua oli maininnut tämän turkulaisen ravintolan tarjoavan seitanleikettä, joten olin lisännyt sen jo jonkin aika sitten to eat -listalleni. Minulla ei ollut minkäänlaista kuvaa Komppelista, mutta olin muodostanut jostain syystä mielikuvan ”kaurismäkeläisestä” perinteisestä ravintolasta vähän elokuvan Kauas pilvet karkaavat tyyliin. Siis hieno mutta ei liian hieno. Yllätyin, kun se paljastuikin pikkuiseksi kortteliravintolaksi, jonka tyyli oli jossain baarin ja ruokalan välimaastossa. Oikein viehättävä paikka, ja palvelu oli mukavan mutkatonta.

Tilasin seitanleikkeen, enkä edelleenkään tiennyt, mitä odottaa. Kun lautanen kannettiin eteeni, ylitseni kävi muistikuvien hyökyaalto. Sehän oli ilmiselvä wieninleike, kaverinaan maustevoi, sitruuna, persiljasilppu ja aikanaan eksoottiset kaprikset! Tuota klassikkoa en ole kovin monta kertaa elämässäni syönyt, sillä 70- ja 80-luvuilla perheessämme ei juuri syöty ulkona. Automatkoilla mutustimme eväsleipiä ja joimme muovipullosta omaa mehua, asuntovaunumatkoilla lusikoimme Knorrin pussikeittoja.

Mutta joskus rutiini katkaistiin. Elämäni tärkeimpiä ravintoloita on tästä syystä jokin tienvarren syöttölä vähän ennen Lahteen saapumista, sillä siellä lienen saanut ensimmäisen kerran wieninleikkeen (tai vastaavan) ja ranskanperunoita. Tai sitten se oli Helsingissä, kun tätini vei minut syömään hienosti Pam Pam -ravintolaan. Se on niin muinainen paikka, että ainoa internetjälki löytyi Helsingin kaupunginmuseon valokuvakokoelmista. (Vieläkin kaduttaa, että toisen kerran tädin tarjotessa aterian valitsin Carrolsin Pam Pamin sijasta. Tunsin oloni puijatuksi mainosten orjaksi. Miksi, oi miksi?)

Minkälainen seitanleike oli? Se oli yksi parhaimmista ja omaleimaisimmista nauttimistani seitanaterioista. Koostumus oli nuijimisen ja leivittämisen vuoksi niin omaleimaista, että sitä on vaikea verrata mihinkään muuhun seitaniin. ”Maustevoi” ja sitruuna toivat juuri sopivasti lisämakua ja kostuketta. Panko-kuorrutus toimi erinomaisesti.

Kumppanina oli oivallisia meheviä perunoita, joiden kuori oli rapeutunut hienosti. Kasvikset taas toivat mieleen 70-luvun: ei niitä ollut keitetty kuoliaaksi kuten silloin, mutta samalla tavalla yksinkertaista. Keitettyyn porkkanaan oli jäänyt reippaasti purutuntumaa ja se oli ihan hyvää, mutta parsakaalista puuttui makua. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään.

Ravintolasta löytyy myös hampurilainen soija-linssipihvillä, mikä kiinnostaa kovasti! Lounaslistalla vegaanisia ruokia ei näy, enkä tullut kysyneeksi asiasta. Tänne palaan siis varmasti uudelleen, ja suosittelen ilolla.

Ravintola Komppeli
Puistokatu 3
Turku

ma–pe lounas 10.30–15.00, ilta 15–20
la 12–20
su suljettu

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,