Gohan

"Lautasannos oli hauskan näköinen, kun kokonaisina paahdettujen palsternakkojen pitkät juuret sojottivat lautaselta eri suuntiin."

26.10.2019

Viime vuoden joulukuussa Torikortteleihin avattu Gohan olisi saattanut jäädä maalaiselta huomaamatta, mutta onneksi Hyvän kurkun luottoneuvojat Salla ja Harri vinkkasivat hyvästä lounaskokemuksestaan. Aika moni ravintola on päätynyt näihin arvioihin heidän suosituksestaan, ja kuten nytkin, usein käymme silloin aterioimassa kolmeen pekkaan. Olin säästellyt Gohania to eat -listallani jo jonkin aikaa, kunnes sopiva yhteinen aika löytyi kirjamessuviikonloppuna. Varasimme pöydän etukäteen ja ilmoitimme vegaanisen ruokatoiveen – ruokalista nimittäin ei päältä katsoen vaikuta kovin lupaavalta kasvisruoan etsijälle. Vaikutelma oli kuitenkin väärä, sillä tästä sukeutui yksi parhaimpia vuoden illallisia!

Tätä ”sake- ja viinibaaria” on vähän vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn lajityyppiin. Vaikka se nimeää itsensä baariksi, on se selvästi ennen kaikkea ravintola. Annokset ovat fine dining -tasoa mutta kuitenkin edullisia ja naposteluun sopivia hyvän juoman maistelun ohessa. Japanilaiset vaikutteet ovat syvällä, mutta ne näkyvät kuitenkin ruoassa niin hienovaraisesti, että ne saattaisivat jäädä kävijältä huomaamattakin. Annoksissa on paljon lähi- ja kausiruokaa, mutta ravintola ei ole tässä asiassa mitenkään puhdasoppinen. Olen miettinyt paljon enkä ole keksinyt mitään ihan Gohanin kaltaista.

Tarjoilija esitteli meille iltalistalta ne annokset, jotka olisi saatavissa vegaanisina versiona. Mikä tärkeintä, hän painotti, että annokset oli mietitty erikseen sellaisiksi, eli mitään ei tarjottaisi ”riisuttuina”. Tämä on aika ihana kuulla. Annoksia olisi kuusi, ja hän suositteli meitä tilaamaan ne kaikki. Gohanin annokset ovat nimittäin pieniä ja ennen kaikkea maisteluun ja juomien kyytipojiksi suunniteltuja.

Ensimmäiseksi kävimme käsiksi talon pikkelöityjen vihannesten valikoimaan. Ajatuksena annos oli hämmentävä ja jopa uskalias, sillä kasa säilöttyjä kasviksia voi monista vaikuttaa turhan yksinkertaiselta. Se oli kuitenkin mielestäni hienostunut ja erinomainen. Lautasen pohjalla oli talon omaa pehmeää soijamaitomajoneesia, joka tasoitti pikkelssin happamuutta. Juurikkaat olivat oivallisia, ja hämmennyin, miten hieno maku sipulilohkoihin oli saatu. Erityisesti ihastuimme kuitenkin karhunlaukan varsien aromiin.

Samaan aikaan tarjottiin talon ihastuttavaa rapeakuorista leipää. Se oli täydellistä ihan itsessään, mutta levitteenä tarjottiin hieman karkearakenteista lehtikaalilevitettä. Lehtikaalin maku ja tietty luontainen tulisuus oli saatu säilytettyä taitavasti.

Sitten meille tarjottiin keittiön omaa näkkileipää lehtikaalilla. Jonkinlaisella siirapissa pyöritellyn lehtikaalin alle oli piilotettu suoranainen makukimara, jonka aineksia en saanut kokin esittelystä huolimatta painettua mieleeni. Punainen viinimarja oli hauska yksityiskohta! Maut sopivat täydellisesti yhteen, ja suupala oli illan unohtumattomia hetkiä.

Seuraava annos opetti minulle jotain täysin uutta punajuuren käytöstä. Kasvatamme sitä paljon itse, mutta en olisi koskaan osannut yhdistää siihen lehtikorianteria ja limettiä! Makuyhdistelmä toi tavallaan mieleen perinteiset etikoidut punajuuret mutta oli kuitenkin jotain aivan muuta. Tätä annosta ihastelimme koko pöytäseurueen voimin. Pehmeän punajuuren vastapainona tarjottiin kahdenlaisia rapeita lastuja.

Porkkana-annos olisi käynyt oikeastaan jälkiruoasta, ja hieman harmitti, että emme syöneet sitä viimeiseksi. Porkkanaviipaleiden alla piileskeli misoglaseerattuja grillattuja pikkuporkkanoita, jotka lepäsivät huumaavan karamellimaisen makealla pyreellä, joka taisi olla tehty auringonkukan siemenistä. Tämä oli sellaista herkkua, että tasajako hoidettiin melko huolellisesti.

Viimeiseksi tartuimme purjo-palsternakka-annokseen. Lautasannos oli hauskan näköinen, kun kokonaisina paahdettujen palsternakkojen pitkät juuret sojottivat lautaselta eri suuntiin. Palsternakan koostumus oli ihmeellisen pehmeä ja suussa sulava, mutta juuret taas olivat rapean paahteiset. Lautasen pohjalla oleva purjo oli jätetty yllättävän purutuntumaiseksi – itse rakastan pehmeäksi haudutettua purjoa. Maut toimivat silti hyvin yhteen, vaikka kaikista annoksista tämä kiinnosti meitä vähiten.

Ystäväni ottivat jälkiruokaa, joka olikin melkoisen kokoinen paahdetun omenan ja sorbetin yhdistelmä. Itse valitsin kevyemmän linjan ja maistelin raikasta yuzu-sakea, joka toi mieleen yhtaikaa siman ja limoncellon.

Ihastuin Gohaniin ikihyviksi, ja tulen tänne varmasti uudestaan. Sanottakoon vielä, että ilta oli tällä kattauksella hyvin edullinen.

Gohan
Sofiankatu 3
Helsinki

Lounas
ke–pe 11–14

Päivällinen
ke–to 17–22
pe–la 17–00

su–ti suljettu

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,