Muusa

"Pohja ja päällinen olivat paahtuneet rapeaksi ja karamellisoituneet, mutta sisus oli pysynyt mehevänä olematta lainkaan jauhoinen, kuten usein vegaaniset munakasmuunnelmat ovat."

10.3.2020

Vuoden 2016 lopulla perustetusta Olympia-korttelin ravintola ja baari Muusasta tuli nopeasti tamperelaisen vegaanisen ravintolatarjonnan suosituimpia kohteita. Itse kävin siellä ensimmäisen kerran helmikuussa 2017 ja tykästyin saman tien. Listalta oli alusta lähtien koostettavissa suoraan vegaaninen ateriakokonaisuus – pitkän kaavan syöminen ulkona ilman etukäteistilausta oli tuolloin Tampereella mahdollista aika harvassa paikassa – sittemmin joukkoon ovat tulleet esimerkiksi Guru’s Kitchen, Junk Bar & Lounge Kumma, HOAX ja Kajo. Merkillepantavaa on, että viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat baarihenkisiä ravintoloita. Tästä lajityypistä on tullut jopa tamperelainen erikoisuus.

Olen käynyt ensimmäisen arvion jälkeen Muusassa sen verran monta kertaa, että kevyt retrospektiivi lienee paikallaan. Ruokalista on elänyt jatkuvasti, mikä on pitänyt mukavasti kiinnostusta yllä. Erilaisten alueellisten keittiöiden fuusio on leimannut tyyliä alusta lähtien, mutta sekin vaihdellen – viimeisimmällä kerralle esimerkiksi japanilaisen keittiön vaikutteet olivat pinnassa, aiemmin Lähi-itä. Toisaalta kotimaisesta keittiöstä tutut juurekset ovat olleet vahvasti läsnä. Illalliskokemuksissa on luonnollisesti ollut myös pientä tasovaihtelua, kuten aina usean vuosien aikavälillä, mutta muistaakseni joka kerta ole lähtenyt Muusasta tyytyväisenä aterian jälkeen. Ainoat kommellukset ovat liittyneet ajoittaisen alimiehityksen aikaansaamaan hitauteen.

Marraskuussa 2017 pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran Muusan ”Bang Bang” –kukkakaalisiipiin, jotka ovatkin pysyneet siitä lähtien onneksi ruokalistalla. Ne nimittäin ovat Jack the Roosterin annoksen rinnalla ehdottomasti parhaimpia kukkakaalisiipiä, joihin olen missään törmännyt. Nämä ravintolat ovat onnistuneet niin täydellisesti, että hyvin harvoin minua enää edes kiinnostaa kokeilla uusia yrityksiä. Siipien lisäksi join negronin sekä söin äimistyttävän hienon ”Fohvelin” (eli falafeltaikinasta tehdyn vohvelin) ja jälkiruoaksi ensimmäisen vegaanisen fudgen koskaan.

Kokemus oli niin hieno, että näyn palanneen paikalle heti joulukuussa. Tuolloin söin herkulliset ”egyptiläiset sikarit”, jossa rapea filotaikina yhdistyi pehmeään linssi-kukkakaalipetiin ja oivalliseen kastikkeeseen. Mainittava on myös ”polentaranskalaiset”, joita söin monena iltana. Valitettavasti ne näkyvät nyttemmin poistuneen valikoimasta. Haluaisin niitä ämpärillisen juuri nyt.

Jostain syystä Muusa-käynteihini tuli viime vuonna tauko – todennäköisesti vain siksi, että reissasin niin paljon Helsingissä ja muualla, joten syöminen vähentyi radikaalisti Tampereella. Nyt kun mietiskelin sopivaa paikkaa lounasajan jälkeiselle kevyehkölle aterialle, se tuli onneksi mieleeni. Vilkaisin ruokalistaa, ja alkupuolen pienempien annosten joukosta kekkasin pari kiinnostavaa. Tilasin japanilaisen okonomiyaki-munakkaan vegaanisen version ja pienen laksakeiton.

”Okonaminami” saapui pöytään hassuttelvasta nimestään huolimatta kauniina ja herkullisen oloisena. Olen kerran aiemmin päässyt kokeilemaan vegaanista okonomiyakia eräässä jo lopettaneessa ravintolassa, ja se viritelmä oli kauhea. Tämä sen sijaan oli täydellinen suoritus! Se oli kuin röstiperunan ja vohvelin unelmainen avioliitto. Pohja ja päällinen olivat paahtuneet rapeaksi ja karamellisoituneet, mutta sisus oli pysynyt mehevänä olematta lainkaan jauhoinen, kuten usein vegaaniset munakasmuunnelmat ovat. Päällä oli perinteinen majoneesikuvio jonkinlaisella makealla kastikkeella. Se ei ollut sillä tavalla äitelän makeaa kuin usein japanilaisessa keittiössä (ainoita asioita joista siinä en niin perusta) vaan antoi juuri sopivan vastapainon majoneesille. Joukossa taisi olla myös jotain yrttistä öljyä. Päällä oli oivallisesti paistettuja sieniä. Hyrisin tyytyväisyydestä joka suupalalla ja sanoin ”onpa hyvää” ääneen monta kertaa.

Laksakeitto oli lämmittävää ja ”jouluisen” mausteista. Söin sen tarkoituksella jälkimmäiseksi, että saisin lämpimän olon ennen tihkusäähän palaamista. Olin tyytyväinen liemen aromeihin, mutta muuten annos ei ollut parhaita Muusan luomuksia. Nuudelit olivat hieman liian al dente, ja burmalaisen kikherneistä tehdyn ”tofun” (joka muistuttaa hieman italialaista farinataa) bataattinen versio ei vain ollut minun juttuni. Jälkimmäinen on kuitenkin makuasia – valmistustapa oli varmasti kunnossa.

Toivottavasti pääsen pian kunnon illalliselle Muusaan rakkaan vaimoni kanssa. Hyviin asioihin joskus tottuu niin, että ne melkein unohtaa. Tämä oli tärkeä mieleenpalautus.

Muusa
Olympia-kortteli
Satakunnankatu 10
Tampere

ma-pe 15–23 (keittiö sulkeutuu 21:30)
la 13–23 (keittiö sulkeutuu 21:30)
su 14–20 (keittiö sulkeutuu 19:30)

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

,

Uusimmat arvostelut

Uusimmat suositukset