18.8.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Tulliklubilta minulla ei ollut juuri ruokamuistoja ennen tätä vierailua, ja monet muistikuvat vuosien varrelta ovat muutenkin hieman hämäriä tai noloja. Edellisen kerran taisin olla käynyt Klubilla Jello Biafran keikalla – silloin tosin keski-ikäisesti selvin päin ja aikaisin kotiin lähdössä. En edes lavalta hyppinyt. Huokaus. Siirtyminen lounasvieraaksi taisi olla sujuvaa jatkoa tälle.
Lounastarjoilu aloitettiin Klubilla jo useita vuosia sitten, mutta vegaaniruokaa sieltä on saanut säännöllisesti vain jonkin aikaa, kun ystävämme siirtyi luotsaamaan keittiötä. Ilmeisesti liki joka päivä (tai jopa joka päivä) on tarjolla vegaaninen vaihtoehto. Ystävän innostuksesta lounaspöytään eksyi myös leivän levitteeksi favetta eli italialainen härkäpaputahna, johon hän ihastui puutarhallamme.
Minulla kesti turkasen pitkään päästä testaamaan lounasta, mutta vihdoin pääsin, ja vieläpä torstaina, jolloin tarjolla on aina lasagnea! Menimme lounaalle parin kollegan kanssa, luentotauolla, kun olin puhumassa yliopistolla maailman ruokatuotannon ongelmista ja tulevaisuudesta – miten sopivaa.
Otin lautaselle leipäpalasen ja favettaa sekä salaattipöydästä aimo läjän paistettua lehtikaalisalaattia. Sitten siirryin lämpöaltaalle lasagnen ääreen. Lasagneissahan on kaksi päätyyliä. Se on joko erittäin kosteaa ja kastikkeista, jolloin se valahtaa ihanasti hyllyen lautaselle. Tai sitten se on kuivempaa ja säilyttää leikatessa muotonsa. Tämä oli jälkimmäistä. Kummassakin tyylissä on puolensa, mutta olen ehkä enemmän edellisen ystävä.
Lasagne oli tämän tyyliseksi sopivan kosteaa, muhevaa ja täyteläistä. Tomaattikastikkeessa oli hyvää soijarouhetta ja kokonaisia pieniä härkäpapuja, jotka lisäsivät kivasti makua. ”Valkoisena puolena” oli ilmeisesti jonkinlaista kasviskermaa tai valkokastiketta ja runsaasti vegaanista juustoa. En ole suuri nykyisten vegaanijuustojen ystävä, sillä ne ovat pelkkää rasvaa eivätkä yleensä sovi mahalleni, mutta tässä maku ei hallinnut ja koostumus toimi. Sattumalta muuten kävin seuraavana päivänä lounaalla Rongankadun Gopalissa (sittemmin lopettanut), ja siellä sattui olemaan myös lasagnea, nyt puolestaan erittäin kastikkeista. Oli hauska päästä vertaamaan kokemuksia, ja aika lailla tasoihin ne pääsivät. Kumpikaan ei ollut huippuluokkaa mutta varsin oivallista lounasbuffetista ostetuksi.
Favetta oli hyvää, vaikka vielä ravintoloihin ei saakaan kunnon tuoretta raaka-ainetta. Lehtikaalisalaatista pidin todella paljon – Tampereella olen saanut parempaa vain Tammelan Gopalista, kun toinen ystäväni tuli sinne kokkaamaan ja kehitti ihanan seesamisoijaisen version.
Oli mukavaa löytää yliopiston läheltä uusi lounaspaikka. Tänne tulee varmasti palattua.
Tullikamarin Klubi
Tullikamarin aukio 2
Tampere
lounas arkisin 11–14
brunssi la 11-14