15.9.2019
Vuonna 2010 perustettu Hyvä kurkku on arvioinut satojen suomalaisten ja ulkomaisten ravintoloiden vegaanitarjontaa. Arvioita kirjoitetaan vapaaehtoistyönä, palkkiona nautinto ja usein kovin täysi vatsa. Juomakin maistuu.
Arvioin Sohon tarjontaa edellisen kerran neljä ja puoli vuotta sitten, kun baari lanseerasi tuohon aikaan täysin poikkeuksellisen laadukkaat falafelit Tampereelle. Falafelit ovat edelleen oivallisia, mutta sittemmin Sohossa on tapahtunut niin paljon lisää hyvää, että on korkea aika julkaista uusi arvio. Parempi myöhään, suorastaan. No, Hyvän kurkun Facebook-sivuilla olen näköhään vaahdonnut Sohon oivallisuudesta toistakymmentä kertaa tällä välillä.
Soho on pysynyt ehdottomana lempikapakkana koko Suomessa, vaikka pääsen käymään siellä nykyään paljon harvemmin, kun työt vievät pääosin Helsinkiin. Tampereella vietetyn päivän päätteeksi pistäydyn täällä kuitenkin usein ilta-aterialla, ja silloin tällöin pysähdyn päivälläkin kirjoittamassa ja lukemassa – joskus oluen, joskus Club Mate Colan kostuttamana. Rakas paikka, rakkaita ihmisiä. Pikkuveljen nerokas Klub Tidsmaskin sekin jatkuu edelleen.
Soho on tarjonnut silloin tällöin oivallista lounasta runsaalla ja pääosin vegaanisella salaattipöydällä, mutta tänne tulen ennen kaikkea baariruokalistan takia. Vanhat suosikit ovat tarjolla: falafelit ja ranskalaiset, falafelpurilainen ja todellinen vanha uskollinen peruna-papucurry, jota Manu kiitteli jo ensimmäisessä Hyvän kurkun Soho-arviossa vuonna 2011! Rinnalle on tullut kuitenkin paljon muuta: nyt listalla on yhdeksän valmiiksi vegaanista annosta selvästi merkittynä. Kyllä, yhdeksän! Seurasin aikanaan kunnioituksella ja kiitollisena sitä päättäväistä kehitystyötä, jota Sohon väki teki tätä varten.
Olen syönyt sekä seitan- että falafelpurilaisen monta kertaa, ja juustoranskalaisiakin olen napostellut, joskus seitantoastinkin, mutta minun go to-annokseni on silti ”Full Vegan Breakfast”, Suomen ainoa vegaaninen englantilainen aamiainen. Vaikka se on aamiainen, sitä tarjotaan yömyöhään saakka (eikä itse asiassa aamiaisaikaan tietenkään laisinkaan)! Annos on verraton ja herättää joka kerta sisäisen hobittini, joka kaipaa toista tai kolmatta aamiaistaan reissulla.
Isolla lautasella on kunnon läjä sipulilla ja mustasuolalla (eli hämmentävästi kananmunalta haiseva eli rikintuoksuinen suola) maustettua tofukokkelia, perinteisiä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, paahtoleipää ja rakasta Marmitea söpössä sydämen muotoisessa kupissa, meheviä herkkusieniä, Vegemin makkaraa, röstiperunoita sekä pakolliset paistetut tomaatit.
Kaiken kukkuraksi Sohon maustehyllyssä on useimmiten aitoja englantilaisia mausteita mallasviinietikasta englantilaiseen sinappiin ja curryketsuppiin!
Mitään tällaista ei saa missään muualla Suomessa. Kaikkien Tampereella käyvien vegaaniruokaa etsivien tulisi ehdottomasti aterioida Sohossa. Muu olisi mieletöntä.
* * *
Aiempi arvio 18.1.2015
Tunnen Sohoa kohtaan melkoista lukkarinrakkautta. Sohossa on kiva olla, joko päiväseltään kirjoittamassa tai illalla ystävien kanssa. Sen jälkeen, kun muutin pois Tampereelta, siitä on tullut minulle keskeinen välietappi. Rakas pikkuveljeni pitää siellä maailman nerokkainta Tidsmaskin-klubia.
Manukin mainitsi Sohon tamperelaiseksi lempibaarikseen arvioidessaan paikan vegaanicurryn vuonna 2011. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun Hyvässä kurkussa julkaistaan toinen arvio jostain paikasta. Edellisestä on aikaa, ja nyt on tapahtunut sen verran suuria, että oli pakko. Soho nimittäin uudisti listansa ja lisäsi sille talon omat falafelpyörykät ja falafelpurilaisen – vanha kunnon kasviscurrykin löytyy edelleen. Tampereen heikossa falafeltilanteessa tämä on melkoinen uutinen.
Sohon listalla on ollut jo pitkään hyvin kasvisruokia, ja vegaaniversio on tarjottu melkein jokaisesta. Riisuttuna versiona, ei mitään korvaavana, mutta kuitenkin. Edellisellä listalla oli valmispihvistä tehty purilainen ja peas ’n chips -annos, jossa oli valmishernepyöryköitä ja hummusta. Kyllähän niitäkin tuli syötyä, mutta varsinkin Kustaa III:n ja Ruby & Fellasin huumaavan kasvistarjonnan rinnalla ne alkoivat vaikuttaa aikansa eläneiltä.
Tapasin vanhan ystäväni lounaalla, ja tilasimme molemmat falafelannokset. Minä valitsin falafelit ranskalaisilla. Pyörykät olivat yksinkertaisesti parhaita ”ulkona syötyjä” falafeleja, joita olen Tampereella saanut. Niissä oli vahva rapea kuori ja mehevä sisus, jonka rakenne oli tarpeeksi rakeinen. Taikinassa oli paljon korianteria ja valkosipulia – mikä onkin mielestäni paras tapa maustaa falafelit. Olin aika onnellinen.
Nämä pärjäävät vertailussa Helsingin falafelboomin parhaimmistollekin, mutta pääkaupungissa saa toki monipuolisempia annoksia. Sohon annokseen kuuluu kupillinen talon omaa harissakastiketta ja iso läjä ranskanperunoita. Jokin toinen falafeleja tukeva kastike, vaikka sitruunainen tahini tai vihreä salsa, olisi täydentänyt sitä hyvin.
Maistoin myös ystävän falafelpurilaista, ja sekin oli herkullista. On kuitenkin ehkä pakko käydä testaamassa se itse, ihan vain varmuuden vuoksi.
Saattaa muuten olla, että Soho oli asialla kreivin aikaan. Tätä kirjoittaessani kiertää nimittäin huhuja, että Fafa’s etsisi tiloja Tampereelta. And so it begins.
Gastropub Soho
Otavalankatu 10
Tampere
ma–to 15–02
pe 11-02
la 12–02
su 14–02
(Keittiö auki ainakin klo 23 saakka)