3.12.2019
Aika kuluu joskus nopeasti, mutta toisinaan hämmentävän hitaasti. Olisin voinut vannoa käyneeni Bulevardin klassisessa Café Ekbergissä jo vuosikausia, mutta ensimmäinen arvioni olikin vasta vuodelta 2016. Tuolloin huhtikuussa nimittäin Helsingin Uutiset kertoi iloisesta asiasta ärsyttävällä otsikolla todeten, että vuodesta 1852 toiminut klassikkokahvila Ekberg ”taipui vegaanien edessä”. Kahvila toisin sanoen otti valikoimaansa vegaanisia leivonnaisia, koska on ihmisiä, jotka haluavat syödä niitä.
Odotin ensimmäistä visiittiä kuin kuuta nousevaa, sillä noihin aikoihin Helsingissä oli hyvin vähän vegaanista kahvilatarjontaa. Tarjolla oli lähinnä raakakakkuja joissain paikoissa. Sittemmin tilanne on parantunut hiljalleen, mutta Ekberg on pysynyt Helsingissä ylittämättömänä suosikkinani (etenkin nyt, kun aivan toisella tavalla rakas Isabella Cafe Rautatieasemalla lopetti).
En koskaan kerennyt maistaa lehtiartikkelissa mainittua suklaa-kookoskakkua, ja se ilmeisesti poistuikin valikoimasta pian. Sen sijaan alkuaikoina pääosin tarjolla ollut raparperi-unikonsiemenkakku valloitti minut välittömästi. Kakkupala oli paksu, mehevä ja vahvasti raparperin makuinen, vaikka kerros näytti alkuun ohuelta. Päällä oli todella hyvää paksua kreemiä ja mansikkapala. Tämä ei ollut yhtään tyypillisen vegaanileivonnan tapaista vaan klassista konditoriataitoa. Olin erittäin tyytyväinen ja kehuinkin kakkua tarjoilijalle. Hauskasti tämä puki sanoiksi omat ajatukseni: kahvilan vegaanileivonnaiset eivät ole ”liian terveellisen” makuisia. (Se on jäänyt minulle siitä lähtien rakkaaksi vakiosanonnaksi.)
Ekberg on klassisella Jeeves & Wooster -tyylillä kaunis kahvila, jossa on vahva historian tuntu. Hyvin harvoin, jos koskaan, kaivan läppäriäni esiin (ellen satu mahtumaan suojaisaan loosiin). Ekbergiin ei tulla kahvilatyöskentelemään vaan nauttimaan. Kaikki on jostain kuvitteellisesta entisestä maailmasta. Alkuaikoina koin aina samanlaista alemmuudentunnetta kuin Roomassa: olen kömpelö vaaleanpunainen jättiläinen tyylikkäiden ihmisten keskellä. Hiljalleen olemme kuitenkin vaimon kanssa asettuneet tunnelmaan, ja käymme Ekbergissä jokaisella Helsingin reissulla. Oikeastaan en enää käykään siellä yksikseni, sillä siitä on tullut ”meidän kahvilamme”.
Ehdin syödä raparperi-unikonsiemenkakun pari kolme kertaa, ja kerran täydellisen suklaa-kirsikkakakun: mehevä taikina, juuri sopivasti jämäkkä suklaakuorrutus ja sen vastapainona kirpeä kirsikkatäyte. Pitkän aikaa vegaanisena vakiotuotteena on kuitenkin ollut kuningatartorttu. Se on yksinkertaisesti paras vegaaninen makea kahvilaherkku, jonka olen koskaan syönyt. Palaan sen äärelle onnessani yhä uudelleen, enkä kaipaa listaan mitään muutoksia. Tortun murupohja on juuri sellainen kuin pitäisi: se pysyy kasassa, ei ole kuivakka mutta ei ole myöskään kostunut mössöiseksi. Marjojen vastapainona on ”jugurttikuorrutus” – enkä tajua, miten Ekbergillä on saatu siitä niin täydellinen! Siinä on kuningatartortun ehdottomasti vaatimaa kirpeyttä, ja siitä puuttuvat kaikki ne sivumaut, joita kaura- tai soijakuorrutuksissa usein harmittavasti on. Tästä pitäisi jokaisen vegaanisia luomuksia leipovan käydä ottamassa oppia.
Kuvaavaa on myös se, että kahvia juodessani juon sen täällä aina mustana. Yleensä nimittäin lipitän lattea, mutta tällaisessa paikassa pöytään kannettu kannullinen mustaa kahvia tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Toisessa kahvilarakkaassa Siirissä toimin muuten samoin! Jos olen Ekbergissä yksin, tilaan teepannullisen vaihtelevasta teevalikoimasta.
Tällaiset pysyvyyden hetket ovat elämässä tärkeitä, ja olen niistä Ekbergille kiitollinen. Sekä kuningatartortusta. Maailma muuttuu, älkää te.
Café Ekberg
Bulevardi 9
Helsinki
ma–pe 7.30–19
la–su 9–17