10.6.2020
Onhan tämä erikoismeininkiä. Kolmen kuukauden ravintolattoman kauden jälkeen istun tamperelaisessa kortteliravintolassa ja syön vegaanista mustamakkaraa. Ja se on hyvää.
Ystäväni ja tutkijakollegani Jere kehitti kauan sitten vegaanisen mustamakkaran reseptin, ja tuo hullun neron luomus otettiin käsittääkseni suht sellaisenaan entisen Pikkubistro Kattilan vakivalikoimaan. Ehdin syödä sitä siellä kaksi kertaa, ja kokemus oli äimistyttävä. Kattilan omistajapohjahan on sittemmin muuttunut, enkä ole kerennyt käydä testaamassa uutta. Mustamakkaraa on ollut joka tapauksessa ikävä. Tammikuussa ilahduinkin kuullessani, että minulle ennestään tuntematon pyynikkiläinen Kortteliravintola Pyy oli ottanut vegaanisen mustamakkaran listoilleen. Minulla ei ole tietoa siitä, onko samainen Jeren resepti toiminut innoittajana. Joka tapauksessa sinne olisi päästävä! Sitten kaikki menikin ihan sekaisin vähäksi aikaa.
Vihdoin ravintolat aukesivat, ja tänään oli välttämätöntä asiaa Tampereelle ja siksi hyvä syy käydä ulkona syömässä. Mustamakkara pomppasi to eat -listalta esiin, ja otin välittömästi yhteyttä Hyvän kurkun ”konehuoneen” Samuliin. Ehtisimmekö nauttia ensimmäisen tauon jälkeisen arvioaterian yhdessä? Ei tarvinnut kysyä kahta kertaa.
Mustaa makkaraa ei ollut lounasvalikoimassa, mutta ruokalista on käytössä läpi päivän. Tammikuussa mustamakkaraa oli tarjottu asiallisesti perunamuusin kanssa, mutta nyt se oli hieman yllättäen laitettu pitaleivän sisään! Jännää. Ihmetytti, mutta tilattava oli, koska sitä varten tänne oli tultu.
Ensimmäiseksi pöytään kannettiin pienet kipposet talon coleslaw-salaattia, joka oli tehty vegaaniseen turkkilaiseen jugurttiin. Maku oli erinomainen: jugurtin happamuutta oli ”pyöristetty” jollain, ehkä sinapilla, ja unikonsiemenistä levisi mukava aromi syödessä.
Mustamakkara-pita saapui sitten eteemme melkoisen runsaalla ranskispedillä – lounasaikaan meille kummallekin hieman liiankin runsaalla. Pitan sisältä löytyi tomaattista kastiketta, appelsiinilla terästettyä salaattia, yrttistä tsatsikia ja viipaleita mustamakkaraa. Ensimmäisen viipaleen nappasin sellaisenaan, ja oivallistahan se oli. Rakenne oli tiiviimpi kuin Kattilassa aikanaan syömässäni, paremmin muotonsa säilyttänyt, eikä niin rasvainen. Kokemuksesta on kuitenkin niin kauan, että en osaa tarkemmin arvioida niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Vieraudestaan huolimatta yhdistelmä pitaleivän muiden tilpehöörien kanssa toimi erinomaisen hyvin. Jugurtin raikkaus tarjosi vastapainoa tummalle makumaailmalle. Vähän harmitti, ettei edessä ollut olutta.
Listalta löytyy myös talon linssipihvejä ja pyöryköitä, mitkä kiinnostavat kovasti, eli varmasti palaan tänne muutenkin kuin himoitun mustamakkaran vuoksi.
PÄIVITYS 21.10.2022: Mustamakkaraa ei saa enää Kortteliravintola Pyystä.
Kortteliravintola Pyy
Papinkatu 20
Tampere
ma suljettu
ti–pe 11–22
la 14–22
su suljettu