17.11.2020
Arvioin tämän helsinkiläisen ramen-ravintolan edellisen kerran yli kolme ja puoli vuotta sitten. Söin silloin ihanat bao-sämpylät, mutta ramen jäi arvioimatta. Kävin syömässä nuudeliannoksen saman vuoden kesäkuussa, mutta koska Hyvän kurkun Sylvi-lehden aikoina emme niin harrastaneet uusinta-arvioita, blogiin jäi kirjoittamatta. Tuolloin vain kiittelin Hyvän kurkun Facebook-sivulla annostani, jossa oli wakamea, sokerihernepalkoja, maissia, huokoista tofua ja enoki-sieniä eli talvijuurekkaita. Olen käynyt syömässä ramenia kerran tai pari sen jälkeen mutta tilanteissa, joissa en pystynyt keskittymään arvion tekoon, joten Momo Toko on roikkunut tehtävien arvioiden listalla aika pitkään. Nyt vihdoin muistin ja kerkesin. Odottelin junaa luennon jälkeen, ja aikaa oli sopivasti rauhalliselle lounaalle.
Normaalisti listalla on kolme kasvisramenannosta, jotka on saatavilla vegaanisena – valmiiksi vegaanista ei löydy. Olisin varmaan ottanut ramenin tofulla muuten, mutta kymmenen euron ravintolaviikolla alennuksessa oli soijamaito-misolieminen Katsu ramen leivitetyllä soijaleikkeellä. Yhdistelmä kuulosti niin jännältä, että päätin kokeilla. Koska aikaa oli hyvin ja halusin verestää muistojani, tilasin myös listalla valmiiksi vegaanisena olevan tofutäytteisen baon eli höyrytetyn sämpylän. Viimeksihän se oli äimistyttävät hyvä, ja minua kiinnosti myös vertailla sitä taannoiseen kokemukseeni Baobaossa.
Bao oli leikattu, ei taitettu kuten Baobaossa, mutta taikinatyyli oli hyvin samanlainen: pehmoisen kimmoisa pinta ja aavistuksen taikinaisen sitkas sisus, mutta ei kuitenkaan liikaa. Juuri tällaisesta pidän. Tofu oli jälleen täydellistä: pinnalta rapeaa, sisältä lehtitaikinamaisen ilmavaa, ja teriyaki-kastike oli maustanut sen juuri sopivasti. Muuten bao oli monipuolistunut viime kerran minimalismista, mutta se oli pysynyt kuitenkin tarpeeksi yksinkertaisena: kurkkua, salaattia, siitakesieniä, sipulia ja hauskaa sitruuna-valkosipulirouhetta. Vaikka taannoin sanoin, että Baobaon annos oli paras tähän asti syömistäni, tätä on vaikea verrata siihen. Tyylit ovat niin erilaiset. Baobaossa tarjottiin vahvojen makujen kimara, kun Momo Tokon bao muistuttaa yksinkertaisuuden hyveistä. Kylmä ja lämmin, rapea ja pehmeä, suolainen ja raikas muodostivat selkeitä vastinpareja, jotka pystyi erottamaan joka puraisulla ja joiden jännite viipyili pureskellessa. Pidän todella paljon kummastakin, mutta tämä on lopulta silti eniten minun tyyliäni. Suosittelen tätä annosta lämpimästi, ja käyn kyllä tästedes syömässä sen useammin.
Ramen-annos oli sekin oikein hyvä, vaikkei se ihan huippukokemuksiini yltänytkään. Leivitetty soijaleike liemessä kuulostaa hassulta, mutta se toimi jotenkin vinkeällä tavalla. Leivitys pysyi hyvin leikkeen pinnassa, ja rapeuden menettäessään se imi hyvin makuja liemestä. Viipaloitu puunkorvasieni antoi annokselle koostumusta, ja liemen ja nuudelien määrät olivat hyvässä suhteessa. Silti esimerkiksi Tampereen Aloha Ramenin viime kokemus oli monitahoisempi ja kiinnostavampi. Täytyy palata tässä joku kertaa testaamaan myös tofuista annosta.
Momo Toko Ramen Restaurant
Yliopistonkatu 5
Helsinki
ma–to 11–20
pe 11–21
la–su 12–21