13.11.2020
Arvioin Onnin ja Leon ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten, aika pian tämän ”Välimeren ravintolan” avauduttua. Ihastuin lounaspöydän kylmiin antimiin, eikä yhtään haitannut, että tuolloin vielä lämpimällä puolella kasvisvalikoima oli kovin pieni. Meze-henkisellä salaattipöydällä sai tyydytettyä isonkin nälän ennen junareissua. Vaimoni kertoi sittemmin käyneensä työlounaalla Onnissa ja Leossa useamman kerran, ja hän kehui myös lämpimän puolen kasvistarjonnan laajentumista. Pistin to eat -listalleni merkinnän, että tänne pitäisi palata pian. No, tämä vuosi oli tällainen, ja lounastukset Tampereella ovat harventuneet entisestään. Vihdoin pääsin käymään, kun oli tehtävä yhdistetty parturi- ja ostosreissu Tampereelle.
Käväisin ennen parturiin menoa kysymässä varmuuden vuoksi päivän vegaanista tarjontaa, ja toinen ravintoloitsijoista esitteli sen minulle auliisti. Lämpimällä puolella olisi kaksi vaihtoehtoa, kylmällä puolella kymmenkunta. Hyvä päivä siis! Palattuani ravintoloitsija moikkasi ja mainitsi heidän pyrkineen laajentamaan kasvisvalikoimaa vielä entisestään alkuajoista. Ihailen myös ravintoloitsijan muistia, sillä hän muisti vuoden takaisen keskustelumme samasta aiheesta.
Innoissani lähdin heti valikoimaan itselleni lounasta, ja huomaamattani tulin käyttäneeksi myös pääruoalle ”salaattilautasta” – iso pääruokalautanen tuodaan aterioijalle erikseen pöytään. Tämä ei haitannut, sillä isommalla lautasella olisin varmasti syönyt itseni tainnoksiin. Sen verran herkullista kaikki oli.
Lämpimällä puolella tarjolla oli sipulista tofu-herkkusienipataa. Vaikka tofu oli yllättävä aines tässä keittiössä, se sopi annokseen hyvin ja antoi tilaa tuoreiden herkkusienten aromille. Parhaimmillaanhan herkkusieni on mitä oivallisin aines, kunhan maun ja tuoksun annetaan kehittyä rauhassa. Tässä se oli onnistunut täydellisesti. Tarhapapu-munakoisopadan vahvan tomaattiset ja maanläheiset maut olivat hyvä vastinpari sille. Älyttömän hyvää.
Salaatti- tai mezepuolella pääosassa ovat erilaiset tahnat. Otin hummusta, baba ganoushia ja kahta eri tapenadea. Sen lisäksi kokeilin hieman kisir-salaattia (yrttinen bulgursalaatti). Tahnojen kanssa tarjolla on muhkeaa mausteöljyllä voideltua leipää. Jälkiruokaakin täältä saa, joskin voin käytöstä kannattaa tässä keittiötyylissä aina kysyä. Baklava on ylipäätään minun makuuni aina vähän liian makeaa, vaikka jo viime kerralla maistamani onkin taiten tehtyä. Tällä kerralla tarjolla oli kuitenkin myös uppopaistettua banaania.
Pääsin juuri taannoin kehumasta erään läheisen ravintolan baba ganoushia. Hyvää se olikin, mutta tämä oli vieläpä parempaa! Kaikki tahnat olivat onnistuneita, ja oli ihanaa syödä niitä kunnollisen tuoreen leivän kanssa. Kisir oli myös poikkeuksellisen hyvää.
Olin hämmentyneen onnellinen koko aterian ajan. Mieleeni muistuivat köyhien opiskelijavuosieni vierailut helsinkiläisessä Persepolis-ravintolassa (muistelin kokemusta täällä), kun köyhän kasvistarjonnan Suomessa pääsi notkuvien turkkilaisten kasvisherkkujen ääreen sopuhinnalla. Onnissa ja Leossa saa saman edullisuuden ja runsauden kokemuksen, mutta ruoka on monin verroin parempaa. Iltalistalla vegaanisia ruokia ei juuri valmiiksi ole, mutta kysymällä niitä saa kyllä.
Äidynpä nyt toteamaan, että tämä on kaikista vierailemistani itäisen Välimeren ja Lähi-idän ravintoloista ehdottomasti paras. Täällä tuntuu olevansa oikeassa ravintolassa, jossa kotiruokahenkisyyteen yhdistyy todellista kokkaamisen taitoa. Missään ei ole oiottu. Täällä kannattaa käydä lounaalla kauempaakin, jos tämä keittiötyyli kiinnostaa.
Onni ja Leo
Rautatienkatu 14
Tampere
ma–to 11–21
pe 11–24
la 13–24
su suljettu