Puhuri by Tartine

"Tilasimme listalta kaiken. Kyllä, kaiken."

8.7.2021

Helmikuun alussa ranskalaishenkinen vegaaninen kahvila Tartine laajensi toimintaansa ja avasi illallisravintolan Lauttasaareen, Koneen Säätiön omistaman kartanon puiseen huvilaan. Siellä toimi aiemmin kahvila Puhuri, jonka nimen uusi ravintola omaksui. Alkuvuodesta en juuri Helsingissä käynyt, mutta Puhuri by Tartine odotti to eat -listani kärkipäässä sopivaa hetkeä. Vihdoin sain järjestettyä illallisen kahden rakkaan ystäväni kanssa. Heidän seurassaan olen syönyt monta illallista, jotka ovat päätyneet Hyvän kurkun palstoille.

Kolmistaan olemme vuosien varrella syöneet toisemme monta kertaa tainnoksiin, joko ravintolassa tai yhdessä kokkaillen. Edellisestä tapaamisesta oli kauan aikaa, ja innostuneesti kikattaen päätimme heittäytyä Monty Pythonin Herra Kreosooteiksi ja tilasimme listalta kaiken. Kyllä, kaiken. Yksi jokaista annosta, paitsi lisukeperunoita kaksi – joskin tuplauksen olisin jättänyt tekemättä, jos olisin tajunnut, että kolmas tulisi yhden pääruoan lisukkeena. Puuuuhhuhhuh.

Ensimmäiseksi pöytään saapui kipollinen oliiveja, jättikapriksia ja valkosipulia ruokahalua herättelemään, ja sen jälkeen talon juusto- ja leikkelelautanen. Tätä olin odottanut! Sen jälkeen, kun Juustotyttöjen ”Hellempi valkoinen” poistui tarjonnasta, olen kaivannut kunnollista vegaanista juustoa. Kuten Hyvän kurkun lukijat tietävät, en kovin monesta sellaisesta pidä. Olin syönyt edeltävänä viikonloppuna herkullisen juustopatongin Vallilan Tartinessa, mutta se vain herätti intohimoni. Nyt pääsin maistelemaan kolmea erilaista juustoa, ja pidin kaikista kovasti. Joskus palaan tänne keskittymään ihan pelkästään juustoihin ja viiniin! Leikkeleet olivat tuttuja kauppatuotteita, joista tuttu ”Viron makkara” oli minusta parasta. Koska Vegekauppa lopetti Tampereella, en ollut päässyt sitäkään syömään pitkään aikaan. Talon leipä oli tietysti oivallista, ja listalta tuli tilattua myös onnistunut valkosipulileipäversio.

Uudet perunat oli kypsennetty täydellisesti, ja ne tarjoiltiin herkullisen tillimajoneesin kanssa. Vaikka kaikille kertyi aimo annos, söimme kiltisti joka ainoan potun. Tämä oli itse asiassa aterian keskeisimpiä elämyksiä! Peruna on parhaimmillaan ihan itsessään aterian arvoinen, ja simppeleitä perunasuosikkeja löytyy minulla suomalaisen keittiön lisäksi mm. italialaisesta, brittiläisestä, hollantilaisesta ja kiinalaisesta keittiöstä.

Vaikka kasvatan itse parsaa vaimon kanssa ja olen tottunut suoraan maalta nostetun tuoreeseen makuun, Puhurin annos oli oivallinen ja ennen kaikkea täydellisesti kypsennetty. Parsat olivat juuri sopivasti napakoita. Itse pidän eniten italialaisittain paistetusta parsasta tai risotosta, mutta ravintolan hollandaise oli oikein miellyttävä tuttavuus. Olen syönyt vegaanista hollandaisea vain kerran aiemmin, edesmenneen helsinkiläisen kahvila Animan tofu benedictissä, ja silloinkin tykästyin. Se oli Puhurin versiota selvästi täyteläisempi ja rasvaisempi ja istui hyvin tofukokkeliin, mutta tässä hienostuneempi hollandaise toimi oivasti.

Grillattu salaatti ja porkkana olivat herkullisia, raaka-aineita kunnioittava annos. Lautasellinen oli myös kovin kaunis.

Sitten oli kolmen pääruoan annos: tofusalaatti, risottoa ja seitan-burgundinpataa. Urheasti kävimme toimeen. Tofusalaatti oli listalta lukiessa kiinnostanut annoksista vähiten, mutta tykästyin siihen kovasti! Parsan, mansikan ja kvinoan maut sointuivat hienosti yhteen, ja tofu oli grillattu taiten.

Risottoja teen itse paljon, useimmiten oman puutarhan parsoista keitettyyn liemeen, ja jos sen verran itsekehua sallitaan, niin mielestäni parhaimmat olen syönyt kotikeittiössä. Vuosien varrella olen saanut ehkä vain kaksi erinomaista eksemplaaria ravintoloissa, ja kumpikin yllättäen Suomessa – jokainen kokeilu Italiassa on ollut lievä pettymys. No, se on vaikea ravintolaruoka. Tämä fenkoli-herne-mintturisotto oli oikein onnistunut tapaus: ei ehkä ihan parhainta kärkeä mutta kuitenkin selvästi ravintolarisottojen parhaimmistossa. Riisi oli hieman al dente, mistä minä kyllä pidän, mutta se on makuasia. Fenkolin ja herneen yhdistelmä toimi, ja minttu myös, mutta se oli makuna aika yllättävä kokemus risotossa. Uudet kokemukset ovat aina hienoja! Tämän annoksen kanssa minun olisi ehdottomasti kuitenkin pitänyt tilata pieni lasi valkoviiniä (minulla oli punaista burgundinpataa varten), sillä pieni happoisuus olisi tukenut makua. Ilman viiniä tämä ”yläpää” jäi hieman uupumaan. Mutta toisaalta happoisempana risotto taas ei olisi sopinut niin hyvin yhteen viinin kanssa. Risotossa tasapaino on aina hankala ja tilannesidonnainen kysymys.

En ole koskaan syönyt burgundinpataa nuoruuden sekasyöntiaikoina, joten minulla ei ole mitään käsitystä, millaista sen pitäisi olla. En osaa siis arvioida annoksen samankaltaisuutta esikuvaansa. Seitan oli koostumukseltaan hauskalla tavalla kimmoisaa: ei lainkaan pesusienimäistä kuten huono seitan, vaan tästä tuli, miten sen sanoisi, ”jänteinen” tunnelma, joka sopi pataruokaan. Tämä on kyllä varmasti myös makuasia. Sipuli ja porkkana olivat kypsentyneet herkullisiksi. Liemikastike oli kuitenkin minun makuuni hieman liian ohutta: kun lisukkeena oli peruna, liemimäistä soosia oli aika vaikea saada yhdistettyä sen kanssa. En kyllä itse osaisi tehdä sellaista, mutta jonkinlainen kokoon keitetty hieman paksumpi ja kiiltävämpi kastike olisi sopinut tähän. Mieleen tulevat esimerkiksi Tampereen Kajossa ja Berthassa tai Helsingin Maannoksessa aikanaan saamani vahvan umamiset siirappimaisiksi kokoon keitetyt sipulikastikkeet. Burgundinpadan kanssa tarjottiin pieni lisukesalaatti, jonka vinaigrette oli poikkeuksellisen hyvää!

Jälkiruokia oli kaksi. Valkosuklaamousse raparperilla oli suosikkini, sillä vaikka annos oli hyvin makea, raparperi toi sille vastapainoa, ja crumblen koostumus täydensi pehmeyttä. Sitruunapiirakassa oli taiten tehty taikina, ja sitruunatahnassa oli vahva maku, mutta piirakan kokonaismaku oli hyvin makea. Tosin: minä en ole makealle järin perso. Makeasta pitävälle tämä piirakka olisi varmasti täydellinen – ja se oli kaiken lisäksi kovin kaunis.

Olimme onnellisia ja uskomattoman täynnä. Olin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen, mutta alkuruoat viehättivät kaikista selvästi enemmän. Palaankin tänne varmasti naukkailemaan viiniä ja napostelemaan pieniä annoksia. Vyöryimme haikeina tahoillemme kohti kotia, minä Lempäälän junaan. Yöllä ruoka kyllä laskeutuisi, kun kävelisin keskiyöllä vielä junalta tiluksille. Tämä oli valtavan hieno kesäpäivä: herkullista ruokaa, parasta seuraa, sydämellinen henkilökunta ja kaunis puistopiha.

Puhuri by Tartine
Kauppaneuvoksentie 18
Helsink

ke–la 15–21

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,