Bistro Kattila

"Tsatsiki oli raikasta, hummuksessa oli tarpeeksi happamuutta, kurpitsa oli jännästi paahdetun ja pikkelöidyn rajamailla, ja puolikuivatuista tomaateista tuli tarvittavaa suolaisuutta. Oivallinen tasapaino!"

8.3.2022

Entinen Pikkubistro Kattila oli ehdottomia lempiravintoloitani vuosien ajan, ja sen lopettaminen syksyllä 2019 oli surullinen hetki. Kirjoitin lounas- ja illallisvierailuista blogiin vuonna 2015, kun Hyvä kurkku toimi vielä osana Sylvi-lehteä. Uusinta-arviota en kerennyt kirjoittaa, kun blogiin tuli pitkäksi venynyt tauko Sylvin lopetettua.

Hyvän kurkun Facebook-sivuilla olen kuitenkin ehtinyt äimistellä Kattilan annoksia lukuisia kertoja. Vuonna 2017 nautin siellä esimerkiksi lounaaksi vegaanista mustaa makkaraa! Resepti oli ymmärtääkseni alkujaan peräisin vanhalta tutkijakollegalta, joka on kirjoittanut vegaanisia keittokirjojakin. Tuota herkkua pääsin maistamaan pari kertaa – ja vuosia myöhemmin myös Kortteliravintola Pyyssä saman kokin tekemänä. (Valitettavasti annosta ei ole sielläkään enää tarjolla.) Samana vuonna illallisella söin ensimmäistä kertaa vegaanisen ”etanapannun” sienitäytteellä, ja herkullinen se oli – vasta Bistro Viljassa olen päässyt nauttimaan vastaavasta annoksesta uudelleen. Samalla aterialla nautin yhden parhaista ravintolarisotoista sekä vegaanista pavlovaa, jota olen muistaakseni saanut muualla vain Virossa.

Seuraavana vuonna söin järkyttävän hyvän bliniannoksen. En ole juuri vegaanisia blinejä päässyt kokeilemaan, mutta paras tämä oli, ehdottomasti. Ravintolan alkukeitot olivat aina unohtumattomia. Kaiken kaikkiaan ihanaa Kattilassa oli, että fine dining -tasoisten illallisten (mutta suhteellisen huokeiden) rinnalla sain nauttia lounaalla kotiruuasta, mm. erinomaisesta sienisalaatista, kaalikääryleistä ja nakkikastikkeesta perunamuusilla! Erityisen lämpimiä muistoja minulla on parista visiitistä Tamperrada-tapahtuman aikaan: Kattilassa vegaanisia pintxoja oli aina useita, ja ne oli mietitty huolella.

Sitten kaikki oli ohi. Uusi Kattila nousi kuitenkin nopeasti uuden omistajan käsissä jo kuukauden päästä marraskuussa 2019. Isot saappaat sillä olisi täytettävänä.

Ehdin käydä kokouslounaalla tammikuussa 2020. Söin ihan hauskan todella umamisen tofuwokin, mutta päätin kirjoittaa arvion vasta illalliselle keretessäni. Sitten maailma päättikin mullistua, mutta uusi Kattila onneksi näyttää selvinneen pahimmasta pandemiasta. Ravintoloiden aukiolot ovat heitelleet parin vuoden aikana, enkä ole ennen tätä Kattilassa päässyt käymään. Se oli korkealla to eat -listallani, mutta käymättömyyden syynä oli osittain myös lievä epäselvyys ruokien vegaanisuuden suhteen. Aina listoilla ei ollut asiasta selvää merkintää. Ennen Kattilassa kasvislounas oli aina vegaaninen, ja iltalistalla oli aina kolmen ruokalajin mahdollisuus, mutta en ihan päässyt perille, millainen meininki olisi uudessa paikassa. Mutta tämän vuoden tammikuussa ravintolapäällikkö kertoi Facebookin Vegaaninen Tampere -ryhmässä, että vegaaninen lounas olisi tarjolla joka päivä. Samalla pyysin heitä panostamaan merkintöjen selkeyteen, ja neuvosta onkin otettu vaarin.

Kävin kuukauden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa Tampereella syömässä. Olin sairastellut, ja peruskunto oli sen verran heikentynyt, että pienikin ponnistus väsytti kovasti. Olin puskenut harvinaisen yksitoikkoisen mutta keskittymistä vaativan vuosittaisen byrokraattisen urakan läpi, ja Kattila tuntui juuri nyt sellaiselta paikalta, jota tarvitsin.

Päivän vegaaninen lounas oli salaattiannos härkispyöryköillä, tsatsikilla, hummuksella ja kurpitsalla. Kun annos kannettiin pöytään, mietin hetken ensin, mahtaisivatko runsaat kastikkeet ja soseet sopia kovin hyvin yhteen salaattiannoksen kanssa. Vähän samanlainen alustava epäluulo kuin Turun Blankossa viime lokakuussa siis, ja ihan yhtä turha! Tämä annos oli nimittäin oikein onnistunut. Härkispyöryköissä olisi voinut olla ehkä hieman lisää makua, ja ne hajosivat kovin helposti, mutta muuten kaikki sointui hyvin yhteen: tsatsiki oli raikasta, hummuksessa oli tarpeeksi happamuutta, kurpitsa oli jännästi paahdetun ja pikkelöidyn rajamailla, ja puolikuivatuista tomaateista tuli tarvittavaa suolaisuutta. Oivallinen tasapaino! Ehkä pieni leipäpala olisi vielä täydentänyt annosta, mutta meni ilmankin.

Ai kun oikein odotan, että ehdin tänne kolmen ruokalajin illalliselle! Siitä sitten uutta arviota aikanaan.

Bistro Kattila
Aleksis Kiven katu 13
Tampere

ma 11–15
ti–pe 11–22
la 12–22
su suljettu

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

,