Pikku Hukka

"Juurisellerin maku oli saatu kehittymään parhaimmilleen, ja sen koostumus sopi yksiin beluga-linssien kanssa hyvin."

10.3.2022

Herttoniemessä vuosia toiminut Pikku Hukka sai uudet omistajat loppuvuodesta 2019 ja aukesi uudistuneena ”korttelibistrona”. Tyyliltään se on hyvin klassisen eurooppalaisen keittiön edustaja, eli paljon perinteikkäitä eri maiden keittiöiden annoksia ajalta, jolloin kukaan ei vielä puhunut ”fuusiokeittiöstä”. Listassa on myös selvää ranskalaista painotusta.

Törmäsin Pikku Hukkaan Facebookin Vegaaninen Helsinki -ryhmässä useaan otteeseen: sekä lounaat että iltalista olivat saaneet kiitosta. Lounaalla on aina kasvisannos, joka on tilattavissa vegaanisena, ja iltalistalta saa vegaanista niin menukokonaisuutena kuin erillisinä annoksina (osa valmiiksi, osa pyydettäessä vegaanisina). Kun rakas ystäväni ja työkaverini muutti Hertsikkaan, laitoin ravintolan kärkipäähän to eat -listaani. Pitkästä aikaa järjestynyt kokouspäivä ja -ilta kollegoiden kanssa antoi hyvän tilaisuuden päästä testaamaan.

Sain varattua pöydän sujuvasti hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Vaikka tulimme paikalle viikkoiltana, oli ravintolassa kivasti muitakin asiakkaita, mutta saimme käyttöömme kahdeksan hengen pöydän salin keskellä. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan neljän annoksen kasvismenun vegaanisena versiona. Juomaksi otimme alkuun lasilliset cavaa, ja ruoan kanssa valitsin punaviiniä, erittäin hyvää baroloa. Kasvismenussa nimittäin näytti olevan sen verran juurevia makuja, että se pärjäisi tuhdimman punkun kanssa.

Ensimmäinen annos oli juurestartar ryytisinappikastikkeella ja maa-artisokkalastuilla. Tämä oli ainoa annoksista, jonka muuttaminen vegaaniseksi meni vanhojen aikojen ”riisuttu annos” -tyyliin, sillä tartarin päältä jäi pois metsäsienisalaatti-kvenelli. Maa-artisokkalastut olivat hyviä, mutta nyt puuttui sienisalaatin tuoma happamuus ja suolaisuus, eli annos ei ollut ihan tasapainossa. Helpostihan sienisalaatin olisi voinut vegaanisena tehdä. Siitä huolimatta annos oli varsin hyvä: juureksiin oli saatu täyteläistä makua, ja sinappikastike ja kaprikset toivat hiukan kaivattua ”yläpäätä” makumaailmaan.

Seuraavaksi saapui lautasellinen pehmeää maa-artisokkakeittoa. Alkuun hätkähdin, sillä annoksessa oli niin runsaasti voimakasta tryffeliöljyä, että se kävi maku- ja hajuaistin ylitse. Punaviini kuitenkin auttoi tässä erinomaisesti, ja hetken haihtumisen jälkeen keiton muita aromeja alkoi aistia paremmin. Lopulta olin tähänkin varsin tyytyväinen, vaikka kevyemmällä otteella keitto olisikin ollut vielä parempi.

Pääruokana oli paahdettua juuriselleriä, beluga-linssejä ja tomaattikastiketta. Kastike oli nimetty listalla consomméksi, mutta sehän on kirkasta lientä – tomaatticonsomméa olenkin joskus saanut, ja se on parhaimmillaan erittäin hienovaraista ja kepeää. Tämä oli enemmänkin runsaasti timjamilla maustettua italialaishenkistä tomaattikastiketta, ja ihan onnistunutta sellaista, joskin ehkä aavistuksen rautaisen makuista. Mutta ihan sama nimityksistä, sillä kokonaisuutena tykkäsin tästä annoksesta kovasti. Juurisellerin maku oli saatu kehittymään parhaimmilleen, ja sen koostumus sopi yksiin beluga-linssien kanssa hyvin.

Jälkiruokana oli oikein mukava hieman pistaaseilla suolattu suklaamousse ja paahdettua appelsiinia. Jälkiruokaviiniksi otin parin kollegan kanssa lasilliset erinomaista sauternes-jälkiruokaviiniä.

On maailma muuttunut aika paljon, kun Herttoniemessä voi viettää mukavan täyden palvelun vegaanisen illan ravintolassa. Kokonaisuutena ilta Pikku Hukassa ei noussut kaikkein parhaimpien ravintolakokemusten kastiin, mutta erittäin mielelläni tulisin tänne uudelleen. Kun katselin blogin kokemuksia vuosien varrelta, niin perinteikäs Elite tuli oikeastaan vertauskohtana lähimmäksi tätä.

Pikku Hukka
Kettutie 3
Helsinki

ma–ti suljettu
ke–pe 11–21
la 12–21
su 12–18

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

,