18.10.2022
Tässä baarissa on aikanaan, etenkin 90-luvun lopussa, tullut istuttua. Paljon. Hämärät muistikuvat minulla on myös lohkoperunoiden ja kasvispyöryköiden napsimisesta joskus kauan sitten, mutta vuosikausiksi melkein unohdin Artturin olemassaolon, koska täällä puolella kaupunkia vietän iltaa nykyään erittäin harvoin. Baariasioissa olen muutenkin urautuva ihminen. Kun lemppari löytyy, sinne hakeutuu helpoiten. Ja etenkin vegaanisissa ruoka-asioissa Tampereen baarimaailmassa Soho on sen verran kova ja muutenkin mukava, että muualle tulee hakeuduttua harvoin.
Päädyin kuitenkin hakeutumaan Artturiin, sillä halusin maistaa pitkästä aikaa vegaanista pärämätsiä, peremetciä (peremeçiä). Tämä aikanaan Tampereen Linkosuon Siilinkarin kahvilaan rantautunut tataarien piirakka oli minulle aina täysi mysteeri – en koskaan sekasyöjävuosina sitä varmasti maistanut – kunnes törmäsin vegaaniseen versioon Sailor’s Barissa ja ihastuin. Tuolloin kohdalleni osui kapakan viimeinen vegaaninen peremetc, kun oli kait toimitusvaikeuksia, mutta tuote on nykyään säännöllisesti listalla. Piiraita saa myös Kortteliravintola Pyystä, ravintola Afganista ja torikaudella Laukontorilta. Olin kuullut myös Artturin tarjoavan ”vegemetciä”, ja kun olin sopivasti kulmilla, oli sopiva tilaisuus palata herkun äärelle.
Kiinnostuksesta kysyin tiskillä vegaanista tarjontaa, ja tuolla hetkellä kasvispyörykkäannosta ei ollut saatavilla, eli peremec olisi ainoa vegaaninen ape. Valikoiman suppeuden vuoksi Artturia ei siis oikein voi suositella kaupungin erinomaisen vegaanisen baaritarjonnan joukossa: Sohon lisäksi ainakin Ukkometso, Downtown, Kumma, Dam Bar, Gastropub Nordic sekä tietysti täysin vegaaniset HOAX ja Beer Shop & Bar Kuja. Mainitussa Sailor’s Barissakin on useampi makkara-annos, ja klassisesta Zarillostakin löytyy vegaanista murkinaa, vaikken olekaan vuosikausiin ehtinyt niitä testailla. Cask Room ansaitsee uppopaistettuine kurkkuineen ja whisky soureineen erityismaininnan sekin.
Mutta vegaaninen peremec on kyllä tosi hyvä! Jos sitä kaipaa, Artturista sitä saa kätevästi keskustassa ja olutta kylkeen. Tosi vaikea makuelämystä on verrata mihinkään muuhun. Taikina tuo hieman mieleen galetten ja karjalanpiirakan sekoituksen, ja taikinassa on jotain lihapiirakkamaista mutta kuitenkin omaleimaista, krouvimpaa. Pinnassa oleva kuivamausteseos vie piiraan vielä aivan omaan maastoonsa. Rasvaa on todella, todella kunnolla, enkä suolaakaan jäänyt kaipaamaan. Vaikka siis Artturi ei nostalgiasta huolimatta noussut suosikkijoukkoon, saatanpa useamman kerran pistäytyä piirakalla.
Ravintola Artturi
Kauppakatu 9
Tampere
ma–su 14–05 (keittiö 23 asti)