18.2.2023
Tämä on ensimmäinen ravintola-arvioni Nokialta! Sikäli tämä on merkkitapaus, että olen vanha nokialainen – elin tehdaskaupungissa kolmosluokkalaisesta ensimmäiseen yliopistovuoteeni asti, kunnes lähdin sivariin Ouluun. ”Formatiiviset vuoteni” vietin siis täällä, ja vanhimmat ystäväni, edelleen sydäntärkeät, löysin täältä. Unieni maisemat löytyvät edelleen valtaosin vanhasta kotikaupungista.
Keräännyimme Nokialle isän ja veljesten kesken, ja koska ravintola Villa Silva oli äskettäin avattu, päätimme testata sen yhdessä. Ravintolan taustalla ja tekijöinä on tamperelaisen kapakka- ja ravintolamaailman tuttuja, joten tämä kiinnosti kovasti. Vähän kyllä hämmennyin siitä, että komea vanha puurakennus ei ollut jäänyt nuoruudesta lainkaan mieleeni, vaikka kulmat olivat tuttuja. Ravintolaa varten paikka oli kuitenkin laitettu uusiksi. Ihastelimme kaikki sisätiloja, jotka olivat aiemmassa juhlatilassa vierailleen isäni mukaan kohentuneet komeasti.
Alkuruokalistalla ei ollut mitään suoraan vegaanista, mutta pikaisen keittiötiedustelun perusteella onnistuisi mustajuurikeitto tai kurpitsarisotto. Päädyin jälkimmäiseen, jottei pääruoan kanssa tulisi liikaa samaa makumaailmaa: maa-artisokkaa kolmella tavalla, lehtikaalia ja porkkanaa. Tilasimme myös pöytään aimo määrän talon focacciaa – minulle tuotiin yllättäen myös ”vegaanista voita”, joka toimi olettamaani paremmin. Leipä oli herkullista.
Pidin risotosta kovasti. Siinä oli käytetty ilmeisesti mainittua vegaanista voita tai vastaavaa tuotetta, ja alkuun ”voimainen” aromi oli aikamoinen ylläri, mutta siihen tottui nopeasti. Yrttiöljy antoi sille vastapainoa, ja paahdetut siemenet toivat rakennetta. Tämä olisi toiminut hyvin pääruokamuodossakin tuhtina isompana annoksena.
Sen sijaan pääruoaksi maa-artisokka-lehtikaali-porkkana-annos oli hyvin kevyt. Tämän tyylisiä pääruoka-annoksia löytyy usein fine diningin suuntaan menevissä ravintoloissa, osana laajempaa menua. Ja sellaisissa ne toimivat mainiosti, mutta koska Villa Silvan kaltaisessa ravintolassa tulee helposti syötyä vain pääruoka, odottaisi myös vegaaniselta annokselta painavampaa sisältöä. Kun kasvisannosta vertaa muihin listan pääruokiin, se onkin luonteeltaan selvästi alkupalamaisempi. Laajassa pienten annosten fine dining -kokonaisuudessa en välttämättä kaipaa ”pääproteiinia”, mutta kyllä enemmän ruokaisuutta tarvittaisiin tällaiseen pääruoan varassa seisovaan ateriaan. Ravintola kertoo nojaavansa skandinaavisiin aineksiin ja ammentavansa ranskalaisesta keittiöstä – mistä löytyisi monenlaisia papuihin ja linsseihin nojaavia ruokia (ja viljelläänpä esimerkiksi Sastamalassa puy-tyylisiä linssejä).
Listan rakenteessa siis olisi kasvisruokapuolella kehitettävää, mutta maa-artisokkaa kolmessa muodossa porkkanapyreen ja paistetun lehtikaalin kanssa oli muuten vallan kelpo annos. Olen syönyt saman henkisen annoksen tosi monessa ravintolassa, ja ihan parhaimpiin tämä ei mennyt mutta vallan mielellään silti söin. Mauissa ja koostumuksissa oli monipuolisuutta, joskin uunissa paahdettuihin maa-artisokkiin olisi toivonut hieman rapeutta pintaan sisuksen pehmeyden vastapainoksi.
Villa Silva
Penttilänkatu 1
Nokia
ma–to 11–21
pe 11–22
la 12–22
su 12–20