24.4.2023
Olen istunut Mylläreissä aikoinaan kosolti, sillä 90-luvun alkupuolella pienen aulabaarin puolella vietettiin säännöllisesti filosofian opiskelijoiden illanviettoja. Itse olin tuolloin vielä suomen kielen pääaineopiskelija, mutta etenin määrätietoisesti kohti uutta pääainetta. Myllärin iltoina kyllä ihmettelin melko lailla, että jaa tällaista porukkaa filosofiassa. Vuosikymmenen mittaan aulabaarissa tuli vietettyä useampiakin iltoja kaverien kanssa – en tiedä miksi, mutta se oli jotenkin houkutteleva paikka etkoille tai ”parille” yliopistolta lähtiessä. Ja olihan aulabaarin nojatuolialue juuri sellaista vanhan maailman pittoreskia meininkiä, johon saattoi kuvitella viisaita akateemisia keskusteluja.
Ravintolan puolella järjestettiin joitain filosofian keskustelutilaisuuksia, mutta enemmän aloin käydä siellä seuraavan vuosikymmenen alkupuolella erilaisten tutkimus- ja kirjahankkeiden kokouksissa ja illanvietoissa. Minulla ei ole muistikuvaa, millaista vegaanista ruokaa tuolloin sain – tarjonta oli ylipäätään koko kaupungissa melko olematonta – mutta jonkinlaista keittiöväki kokkasi silloin minullekin.
Kun yliopistoelämäni lakkasi ja siirryin tiedetoimittajaksi ja tietokirjailijaksi, säännölliset Mylläri-visiititkin lakkasivat. Vuonna 2006 Myllärit siirtyi uuteen omistukseen, ja jossain vaiheessa matkan varrella remontissa myös klassinen aulabaari katosi. Uusien omistajien aikana olen käynyt uskoakseni kerran tai pari ravintolassa valmistujaisissa tai vastaavissa juhlissa, mutta ruokablogaajamielellä en ole käynyt. Iltalistallahan ei mitään vegaanista ole, joten ravintola ei ole noussut to eat -listoille.
Jokin aika sitten Myllärit kuitenkin aloitti yllättäen maanantaisten vegaanisten buffetlounaiden kokeilun, joka sittemmin vakiintui. Eli ainakin toistaiseksi maanantailounas on täysin vegaaninen ehkä yksittäistä voi-margariinipurkkia lukuun ottamatta. Tuolla olisi siis ehdottomasti käytävä arvioreissulla. Sopiva sauma löytyi, kun Tampereella pidettävä kokous osui maanantaille.
Listalla oli tällä kertaa kasviscurry, chili sin carne, yrttiriisi, juustoa ja mansikkaa sekä marjainen Eton mess. Kuulosti siis oikein mukavalta!
Ja varsin onnistunut arkinen lounas tämä mielestäni oli. Kokemuksena tämä tulee lähimmäksi taannoista lounasta Ståhlbergilla. Jos siellä ainekset olivat kiinnostavampia, Mylläreissä ruoanlaitto oli onnistunut paremmin. Curryssa oli täyteläinen maku, vaikka isot bataattilohkot hallitsevana elementtinä oli vähän tylsä – ja kun riisi oli jo lisuke, ei oikein toimi, että pääraaka-aine vie samaan suuntaan. Kukkakaali curryssa oli onnistunut. Chili sin carnesta tykkäsin kovasti. Oli kiva syödä kunnolla papuja, tomaattiin oli saatu syvyyttä ja paprikakin oli kypsynyt pehmeän makeaksi.
Juustoa ja mansikkaa oli vaihtunut vegaanijuustopalasiksi parsaisessa salaatissa, ja sekin oli ihan hyvää, vaikken tuollaisesta juustosta niin perustakaan. Tarjolla oli myös raaste- ja vihersalaattia sekä uunissa paahdettua mukavan napakaksi jätettyä parsakaalia sekä herkkusieniä. Erittäin kelpo kattaus siis!
Eton mess oli pääasiassa kermavaahtomaista, mutta oli siinä myös hieman marenkia rakennetta tuomassa ja isoja pensasmustikoita. Tykkäsin siitäkin.
Myllärien maanantainen vegaanilounas on kiva lisä kaupungin tarjontaan, ja erityisesti minua ilahdutti, miten läheisissä pöydissä selvästi pääosin sekasyöjistä koostuneissa työporukoissa keskusteltiin innolla kasvisruoasta. Toiset tykkäsivät, toiset eivät, vegaanisuuden tarkka merkitys mietitytti monia… tällainen erikoislounas tuo vegaanista ruokaa hauskasti laajemman väen tarjolle. Ja lounastajia tuntui riittävän, eli ulkona kyltissä oleva v-sana ei vaikuttanut ainakaan karkoittavan väkeä.
Ravintola Myllärit
Åkerlundinkatu 4
Tampere
vegaaninen buffet maanantaisin 11–14