6.12.2025

Hyvää kiinalaista ruokaa saa nykyään aika monesta ravintolasta, pääosin Helsingissä mutta vähän muuallakin. Eri alueellisiin keittiöihinkin pääsee jo jonkin verran tutustumaan, joskin hyvin harva ravintola erikoistuu johonkin tiettyyn. Sichuanilainen lienee nykyään tavallisin kokemus ”autenttisesta kiinalaisesta”. Minulla on ollut onni testata lukuisia ravintoloita Kiinassa asuneen ystäväni kanssa, joten olen saanut syvempää taustatietoa kokemustemme arviointiin. Ei niin että ”autenttisuus” jokin keskeinen kriteeri olisi kuitenkaan ruokamaailmassa, jonka ytimessä on aina ollut muutos, kulttuuriset vaikutteet valtavien etäisyyksien päähän sekä erot ja jopa kiistat paikallisissakin keittiöissä. Hän, joka väittää tietävänsä, millaista on ”oikea” kiinalainen (tai vaikka italialainen), ei tiedä, mistä puhuu, ellei ole asunut maassa kymmeniä vuosia kiertäen tuhansia kaupunkeja ja kyliä.

Suosikkieni joukossa on nykyään noin tusina kiinalaista ravintolaa, joista osa on nuudeleihin tai dim sum -ruokiin erikoistuneita. Pari erittäin tärkeää ravintolaa on kyllä harmillisesti lopettanutkin viime vuosina, ja joitain suositeltuja on testaamattakin. Forumin kauppakeskuksen ravintola-alueella olevaa Leaf-ravintolaa minulle oli suositellut kaksi tuttua, tosin kumpikin ei oman kokemuksensa vaan luottamiensa ihmisten ylistyksen perusteella. En epäillyt heitä, mutta silti tietty skeptisyyden kynnys oli ylitettävä. Ettäkö sushibuffetia pitävässä paikassa olisi ”salainen ruokalista”, josta saisi ainutlaatuisen hyviä annoksia? Toisaalta aikanaan Kaisaniemessä toiminut Basilika, joka sekin eli sushibuffetilla, tutustutti minut ”ryppypapuihin”, paistettuihin perunasuikaleisiin ja ennen kaikkea käsin tehtyihin nuudeleihin ennen kuin niistä muodostui ilmiö.

Olin viettänyt pikkujouluja kollegoiden kanssa ja pohdin hotellihuoneessa laiskaa aamua viettäessäni, mistä löytyisi ruokaa itsenäisyyspäivänä. Moni paikka tietysti on silloin kiinni, mutta armas ystäväni muistutti minua Leafista, joka olisi varmasti auki. Viiletin paikalle joulukuisesta vesisateesta märkänä ja pyysin ruokalistaa.

Ruokaisampia annoksia näkyi olevan ainakin kolme, pari tofuruokaa ja yksi sieniruoka, minkä lisäksi on jaettaviksi lisukkeiksi sopivaa kaalia ynnä muuta. Tänne pitää palata kaverin kanssa. Minä valitsin annoksen ”Iron Plate Cumin Tofu”, sillä juustokuminaan törmää aika harvoin kiinalaisissa ruuissa. Muistaakseni Dong Bei Hun keittiön erikoisuudessa, uppopaistetuissa sienissä, on mausteena sitä. Pikaisen nettitutkiskelun perusteella juustokuminaa käytetään pääosin läntisessä Xinjiangissa, jonne se saapui Silkkitietä pitkin, ja sieltä sen vähäisempi käyttö on säteillyt pohjoiseen ja koilliseen – mikäli oikein muistan, mainittu sieniannos edustaakin koillista keittiötä.

Mikäli oikein ymmärsin, tämä annos ei ole normaalisti vegaaninen vaan sisältää mapo tofun tapaan lihaa. Henkilökunta kuitenkin hoksasi heti kysyä, haluanko annoksen vegaanisena.

Pöytään saapui valtava, huumaavasti tuoksuva ja kuumana tirisevä kasa tofua, maapähkinöitä, kevätsipulia, sipulia ja paprikaa. Ja olihan tämä yksi parhaimpia syömiäni kiinalaisia ruokia, makumaailmaltaan omaleimainen eli sikäli ihan uudenlainen kokemus. Tulisuutta oli kosolti mutta ei hyökkäävästi tai sichuanilaisittain sichuanpippurin kanssa turruttavasti vaan pikemminkin taustahuminana, joka antoi tilaa kuminalle ja muille mausteille. Se toi etäisesti mieleen myös joitain intialaisia ruokia. Hieno kokemus!

Leaf Restaurant
Forum
0-kerros, ravintola-alue

Ma-Pe 10–21
La 10.30–21
Su 10.30–20

No map