9.9.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Turkulainen Tintå oli ollut to eat -listallani jo pitkään, mutta minulla on työreissuja kaupunkiin harmittavan vähän. Ystäväni suositteli kokeilemaan paikan lounasta, ja kevät- ja kesäkauden viimeisen luentoreissun yhteydessä olikin pari tuntia vapaata. Sovin treffit rakkaan ystäväni ja kollegani kanssa Aurajoen rannan ravintolassa. Kesän ensimmäiset helteet olivat vaihtunet viileään viimaan, joten emme pääsisi nauttimaan rantamaisemasta terassilla. Ravintola oli kuitenkin viihtyisä ja täpötäynnä väkeä. Onneksi löysin pöydän.
Odottelin ystäväni saapumista ja tilasin viimeisen luennon kunniaksi lasillisen valkoviiniä. Tarjoilija suositteli kuivaa mutta hedelmäistä sekoiteviiniä, jossa oli Rieslingin lisäksi jotain toista. Viinitietouteni ja nimikemuistini on kuitenkin melko onneton, joten en muista, mitä. Hyvää se oli ja sopi erinomaisesti tunnelmaan.
Lounasvaihtoehtoina oli salaattipöytä, keittolounas ja pizzoja. Salaattipöydän vegaaniset antimet eivät vaikuttaneet ihmeellisiltä, mutta pizzalistalla oli kiinnostava vegaaninen annos: parsa-raparperipizza artisokkapestolla. Ei siis mitään juustomaista, ja minähän olen juustottomien pizzojen ystävä. Ystävänikin tilasi pizzan. Molemmat annokset saapuivat pöytään pitkänomaisten laudanpalojen päällä. Yleensä en perusta kaiken maailman luovista ruoka-alustoista vaan pidän lautasista, mutta tämä toimi, sillä pizza oli pitkulaisen muotoinen. Se oli myös roomalaistyyliin erittäin ohut ja rapea, ja puupinta sopi paremmin sen leikkaamiseen kuin keramiikka.
Pizza oli ainutlaatuinen. En ole törmännyt ihan sen tyyliseen missään. Turun Pizzariumissa, kun sieltä sai vielä ohuita pyöreitä pizzoja, sain kerran hienon kikhernetahnapäällysteisen pizzan, joka oli tälle sukua. Päällä ei siis ollut tomaattikastiketta, eikä se ollut bianco, eikä pesto myöskään ollut ohutta ja öljyistä kuten pestopäällysteisissä yleensä. Pikemmin pesto muistutti tapenadea, ja siinä oli karkeaksi rouhittua pähkinää. Massa olisi kaivannut ehkä aavistuksen jotain happamuutta tai raikkautta, mutta hyvää se oli.
Parsat oli halkaistu ja grillattu erinomaisesti. Juuri edellisellä viikolla olin saanut hyvää parsaa Helsingin Cargossa, ja tämä oli ihan yhtä onnistunutta. Raparperi oli haudutettu pehmeäksi ja makeaksi, mutta siihen oli jäänyt sopivasti kirpeyttä. Se täytti samaa tehtävää kuin mehukkaat melonipalaset joissain italialaisissa pizzoissa. Pizzariumin ohella tämä oli ehdottomasti paras ohut vegaaninen pizza, jonka olen saanut Suomessa.
Jälkiruuaksi sain vielä talon vegaanisen pannacottan! Se oli tarjottu lasissa kolmikerroksisena: pohjalla tiiviimpää vanukasta, keskellä ilmavampaa ja päällä tuoreita mansikoita. Mansikat päällimmäisen kerroksen kanssa olivat aivan ihania. Pohjimmainenkin kerros oli hyvää, mutta ehkä hieman jauhoista. Onnistunut jälkkäri joka tapauksessa.
Tarjoilija ylisti iltalistalla löytyvää falafelannosta, joka minun täytyy tulla testaamaan. En ole koskaan kokeillut falafeleja ”hienossa ravintolassa”, joten kiinnostaa kovasti. Toivottavasti ehdin vaikka Turun kirjamessujen aikaan.
Tintå
Läntinen rantakatu 9
Turku
ma 11–24
ti–to 11–01
pe 11–02
la 12–02
su 12–22