14.4.2026

Tampereella aukesi maaliskuussa kulttuurikeskus Nekalan vanhan koulun tiloihin. Käsittämättömän hienon kulttuuriteon ja solidaarisuusmeiningin ohella tämä on iloinen uutinen, sillä avajaisviikolla talossa aloitti toimintansa myös Ravintola Nekalab, jota on kehuttu kovasti. Kun kävimme vaimon kanssa kaupungissa ostamassa minulle uusia puutarhavermeitä vanhojen alkaessa hajota päälle, oli oivallinen tilaisuus käydä täällä lounaalla.

Ihastuimme ravintolatilaan samoin tein, ja ruoasta innostuimme todella paljon. Kuten vaimo totesi oman annoksensa ääreltä: onhan tämä hassua tulla noin vain keskelle Nekalaa syömään fine dining -tasoista lounasta ravintolaan, jossa on ihan kaikenikäistä ja -oloista väkeä. Niin on, ja ihan älyttömän hienoa. Muutimme pois Tampereelta Lempäälään. lähemmäs äitini lapsuudenkotia ja kesäisiä viljelyksiämme jo viisitoista vuotta sitten, enkä ole kaivannut kaupungissa elämistä. Mutta kieltämättä tuolla lounastaessa ja viihtyisää Nekalaa katsellessa ei tuntunut lainkaan pöllömmältä. En panisi pahakseni moista kotikulmillani. Fiilistä lämmitti myös, että törmäsimme lounaan aikana useampaan kaveriin.

Mutta asiaan eli ruokaan. Mikäli ymmärsin oikein, Nekalabissa on viikolla sama lista voimassa viikon kerrallaan, ja ruokia saa pitkin päivää, ei siis vain lounasaikaan. Arkilistalla on pikkusuolaisia annoksia ja lounasannoksia, joissa on hieno vaihtoehtojen kirjo: keitto, burger, pasta tai risotto, salaatti, toast, puuroannoksia ja jokin ”pääruoka-annos” (tai siis kyllähän pasta tai burger pääruoasta käy, mutta tiedätte mitä tarkoitan). Kaikki annokset saa pyydettäessä vegaanisina, ja osa on valmiiksi vegaanisia. Aivammahtavaa. Viikonloppuna näkyy olevan listalla menukokonaisuus.

Punnitsin eri vaihtoehtojen välillä, ja vaikka puuroannos maa-artisokalla, päärynällä ja kahvilla kiinnosti, päädyin sitruunaiseen hernerisottoon. Melkein tuli ruokakateus, kun näin vaimon puuroannokseen (ei vegaaninen versio), ja se olikin järkyttävän hyvää. Mutta risotto oli parhaita koskaan ravintolassa saamiani! Koostumus oli kunnossa, juuri sopivan valuvainen, ja sitruunan aromi oli vahva olematta kuitenkaan ylitsekäyvä tai esanssinen. Timjamissa marinoidut herneet olivat ottaneet hyvin makua ja toivat raikkautta, ja vegaaninen parmesaanikin toimi ihan hyvin, vaikka itse tykkään Paraveganon tyylisistä vaihtoehdoista. Vähän harmitti, etten ollut älynnyt ottaa valkkaria ruokajuomaksi.

Mutta siis, Ravintola Nekalab ponkaisia saman tien Tampereen suosikkieni kärkijoukkoon. Tuskin maltan odottaa, että pääsen puurolle!

Ravintola Nekalab
Lounaantie 2
Tampere

ma–ti 10–18
ke–to 10–22
pe–la 10–24
su 12–18

Kotisivut

Facebookissa

No map