10.7.2021
Hovikebab on toiminut Lempäälän Ideaparkissa vuosikausia, jo niin kauan, että sitä kait sopii kutsua perinteikkäästi. Vuosien varrella olen syönyt täällä aina silloin tällöin falafelannoksen, mutta arvioimaan en ole äitynyt koskaan jostain syystä. Vihdoin kerkesin asialle, kun vaimon kanssa pysähdyimme pikalounaalle kiireisenä ”asioidenhoitopäivänä”.
Tilasin falafelit pita-annoksena. Kuten aina, kyselin varmuuden vuoksi tiskillä, ettei kastikkeissa olisi maitoa ja kananmunaa, ja kauppias perinteisesti vakuutti, ettei heillä moisia käytetä. Useissa annoksissa on kuitenkin valkoista kastiketta, joka selvästi ei ole tahinipohjaista, ja se on jätetty pois silloin, kun olen asiasta älynnyt kysyä. Termi ”vegaani” ei ollut tällä kertaa tuttu, mutta kyselemällähän asiat selviävät. Mutta: nykyään vain joutuu enää harvassa paikassa kyselemään tarkkaan, ja luottamus asioiden sujumiseen on keskimäärin hyvä. Kuten ystäväni totesi, tässä paikassa sen eteen joutuu tekemään itsekin töitä. Aikanaan sitä tottui tilaamaan ruokaa kaikkialla vähän anteeksipyytävään sävyyn, kun vegaanisuus aiheutti kaikkialla komplikaatioita, mutta noista tavoista on onneksi saanut oppia pois.
Eteeni kannettiin muhkea paketti, jossa falafelien määrässä ei ainakaan ollut pihistelty. Leipä oli valeltu tomaattikastikkeella, falafelit ja salaatti jonkinlaisella salaattikastikemaisella, ja sain mukaan myös pullon tulista chilisoosia.
Falafelit olivat mielestäni vallan kelpoja: niissä oli sellainen tumma, ”rautainen” maku, jonka ymmärtääkseni kuivatut härkäpavut tuovat muassaan. Falafelien aineksissahan on perinteisesti maantieteellisiä eroja: joillain alueilla käytetään pelkästään kikherneitä ja makumaailma on yrttisen raikas, pienet tummat härkäpavut taas ovat toisaalla hallitsevammassa asemassa. Tällainen makumaailma oli tuttu 90-luvulla, ja viimeksi olin tainnut törmätä siihen Tampereen Manoushessa, mutta nämä olivat parempia: mehukkaampia ja hyvin koossa pysyviä. Falafelit ovat perinteisesti aika makuasia, mutta minusta tällaisille on paikkansa. Silti: jos valita pitäisi, menisin syömään esimerkiksi Tampereelle Falafel 5/5:n erinomaisia palleroita tai Baba’s Kitchenin annoksia. Mutta jostain syystä en ole tullut syöneeksi falafeleja lainkaan aikoihin, joten hyvällä halulla minä näitä söin.
Alkuvaiheessa nautin muutenkin tästä isosuiselle ihmiselle sopivasta paketista, kun salaattikastikkeen raikkaus ja happoisuus tuki makuja. Pidemmän päälle annos kuitenkin muuttui tylsäksi: kyllä klassinen tahinikastike sitruunaisella aromilla olisi ”tehnyt” tämän annoksen. Jos falafelit muistuttivat ysäristä hyvällä tavalla, tästä tulivat mieleen vuosikymmenen ankeudet. Huonoja falafelannoksia tuli syötyä paljon, samoin kuin kehnoja kiinalaisten ”sekavihannes” -annoksia, koska muuta ei ollut. Silti kokonaisfiilis oli pääosin positiivinen. Falafelia riitti melkein loppuun asti, eli sitä ei oltu heitetty vain pitan päälle kuten joskus, jolloin haukkaamalla syöminen (ainoa oikea tapa, jos suuta riittää) ei oikein toimi. (Mestarillisin tapa tällaiseen tasapainoiseen täyttämiseen oli aikanaan Tampereen Teatterin kivijalassa toimineella grillimestarilla. Niitä pitoja on ikävä, samoin hänen hartaan työskentelynsä seuraamista.)
Vaikka varmasti aina joskus syön täällä, ei Hovikebabia kuitenkaan tänä maailmanaikana oikein osaa suositella. Se, mikä on hyvää, on kuitenkin vanhan ajan ”vegaanihyvää” – Lähi-idän keittiöiden ruokaa ihan varta vasten vegaanisena saa kuitenkin Tampereeltakin erinomaisessa kunnossa puolessa tusinassa ravintolassa.
Hovikebab
Ideapark Lempäälä
ma–la 11–20
su 11–18