9.2.2024
Vanha Aseman Wursti oli Helsingin rautatieaseman todellinen instituutio. Aiemmat Facebook-sivut löytyvät vielä tätä kirjoittaessani, ja niiden esittely on kuvaava: ”Aseman Wursti on kaupungin ainoa A-oikeuksin varustettu grilli, jonka tuhdista eväistä on jokainen makkaran ystävä päässyt nauttimaan jo vuodesta 1999.” Melko lihaisa meininki siis. Miksi kirjoitan tällaisesta paikasta? Bear with me.
Aseman Wursti lopetti taannoin, ja tauon jälkeen sen paikalle aukesi katuruokahenkinen, ilmeeltään siistimpi Street Bar Wursti, jossa vanhasta jäljellä on lähinnä nimi. Etenkin suosikkiannosten katoaminen sai aikaan jonkinsorttisen wurstiveteraaninen someraivon, joka pääsi Hesariin asti. Etenkin ”möttöstä” eli paikan signature-lihapiirakkaa jäätiin kaipaamaan. Miten se vegaaniseen ruokaan liittyy? Osa lukijoista tietää vastauksen, mutta muille asiaa selvittääkseni astutaan hetkeksi muistojen tielle.
Kävin Wurstissa ensimmäisen kerran vuonna 2017, kun hätkähdin mainostettua Oumph! -hodaria. Kovin kummoinen tuo annos ei ollut, ja sitä oli saatavilla hyvin taannehtivasti: en muista sainko sen vain kerran, joten asiasta jäi lähinnä ärtymys. Silti aikojen muutoksesta kertoi vegaanisen annoksen rantautuminen tällaiseen lihansyönnin linnakkeeseen.
Tunnelma kuitenkin mullistui vuonna 2019, kun Wursti mainosti klassisen ”möttösen” vegaanista versiota, ja vielä makkaran kanssa! Sehän kiinnosti. Lokakuisessa arviossani kuvasin Rottatouille-henkisiä kyyneleitäni iskiessäni hampaani annokseen, joka palautti minut menneeseen ja kaivattuun Marjon Burgeriin Tampereella. Silloisessa arvioissa manailin, että vieressä ei ollut heti ihmistä halattavaksi, joten vein suunnilleen viikko myöhemmin kaksi ystävääni Wurstiin illan päätteeksi. Minä ja toinen heistä haukkasimme möttösiä, toinen tilasi makkaraperunat. Näyttivät niin saakelin hyviltä, että kävin joulukuun työreissulla syömässä ne. Oivallisia olivat nekin.
Vaahtosin Wurstista joka suuntaan innoissani, mutta harmittavasti jälleen vegaanisten tuotteiden saatavuus takkuili. Myös myyjien asenne oli kuulemma vaihdellut tylystä ystävälliseen. Minulla oli tosin hyvä säkä, ja sain möttösen makkaralla useaan otteeseen. Alkuperäinen klassinen tofugrilleri vaihtui myöhemmin Bon Soyan tuotteisiin. Semmoisen annoksen söin elokuussa 2020.
Kaksi vuotta ehdin nautiskella möttösistä, usein oluen ja joskus näkäräisenkin kanssa. Sitten tuli koronapandemia ja kaikenlaista säätöä asemalla muutenkin. Vegaanisia möttösiä ei enää saanut: en tiedä lopetettiinko tuotanto vai oliko kysyntä niin pientä (ei ihme, kun saatavuuskin takkuili – minulle kommentoi tästä nimittäin useampikin lukija). En ole vieläkään ihan toipunut tästä menetyksestä.
Vanhan Wurstin vegaaninen tarjonta koki vielä hetkellisen nousun, kun vuonna 2021 Vöner-tuotteet saapuivat. Söin pari kertaa oivallisen ranskalaisannoksen, joka oli asenteeltaan lähempänä makkaraperunoita kuin ”loaded friesia”. Harmillisesti tässäkin kävi niin, että saatavuus ja laatu alkoi hyvän alun jälkeen takkuilla. Lisäksi kioskissa ei vaihdettu ruokalistoja, joten vanha vegaaninen möttönen kummitteli siellä arpiani auki repien. Ja sitten Aseman Wursti lopettikin.
Kuten sanottua, uuden Street Bar Wurstin auettua nousi älämölö möttösistä, mutta minä olin saanut kokea menetyksen jo aiemmin. Sen sijaan älähdin sisäisesti toisesta muutoksesta: uusi Wursti ei ole enää A-oikeuksin varustettu grilli! Kyllä sieltä mietoja alkoholijuomia saa, mutta oluen, makkaraperunoiden ja vaikka jägerin yhdistelmä oli kuitenkin omanlaisensa ainutlaatuinen kokemus. Raskaan ja kiireisen päivän jälkeen se oli joskus ihan parasta. Sic transit gloria mundis.
No niin, asiaan. Uuden Street Bar Wurstin valikoima on suppea: hodareita ja pizzoja. Hodarilistasta löytyy kaksi vegaanista: tavallinen ja chilihodari. Edelleen haikeissa tunnelmissa mutta kuitenkin kiinnostuneena päätin kokeilla jälkimmäistä. Palvelu oli ystävällistä, ja oli sellainen tuntu, että vegaaniset asiat ovat kiinteä osa valikoimaa, mutta katsotaan nyt.
Hodari oli varsin kelpo, klassinen minimalistinen americana-henkinen annos. Pehmeä ja ilmava pieni sämpylä, juuri sopivasti sitä pidempi nakki. Hieman chilin poltetta majoneesista, runsaasti paahdettua sipulia sekä pari viipaletta hyvää suolakurkkua, Myrttisen tyylistä.
Oikein näppärä pikku annos tämä on, ja hyvä vaihtoehto kiireiseksi suupalaksi ennen junaa. Silti ei uusi Wursti tavoita niitä tunnelmia, jonka takia paikkaa ongelmistaan huolimatta rakastin.
Street Bar Wursti
Päärautatieasema
Kaivokatu 1
Helsinki
ma–to 9–23
pe–la 9–01
su 9–22