1.7.2026
Tässä arkadiankadun tilassa on toiminut Hesarin mukaan ravintola ainakin 1960-luvulta. Nykyinen ravintola aukesi vuonna 2007, ja olen käynyt täällä muistaakseni kerran aiemmin, aikanaan, ellen sitten jossain aiemmassa tilan ravintolassa. Vaikea sanoa, kun vuosikymmenet sulautuvat hiljalleen toisiinsa ja menneisyydestä on kauan. Jonkinlainen tieteellinen seminaari tai väitöstilaisuus tai vastaava se oli ja vuosia ennen Hyvä kurkku -elämääni.
No, joka tapauksessa ravintola oli pitkään pois omasta ”tutkastani”, kunnes vegaanisia kokemuksia kiitettiin jossain somekeskustelussa, ja rakas ystävänikin puhui siitä hyvää. Nyt kun meillä oli vaimon kanssa kahden illallisen Helsingin reissu, päätimme kokeilla jotain uutta. Onneksi kokeilimme.
Ravintolatila on todella viehättävä, ja se toi minulle muistoja eräästä paikasta menneiltä Barin matkoiltamme. Sisustuksena on tietysti ateljeeravintolassa käytetty taidetta, ja kuvastossa on kansallisromanttista vibaa: juhannuskokko, hirviä ja sen sellaista.
Olin maininnut vegaanisuustoiveeni etukäteen ja kertonut tilaavani kolmen ruokalajin menun. Alkuruokana oli luvassa kukkakaalikeitto, pääruokana kevätkaalia ja voipapuhummusta, jälkiruokana talon cashewjäätelöä mansikoilla. En ottanut viinipakettia vaan pyysin pienen lasillisen kummankin pääruoan kanssa.
Kukkakaalikeitto voi olla joskus mitäänsanomaton, semmoinen helppo valinta kasvissyöjille, mutta tähän versioon oli käytetty vaivaa ja ajatusta. Itse keitto oli samettimaisen pehmeää, melkein vaahtoa, ja se toi koostumukseltaan mieleen mustajuurikeitot, joita teimme itse aikanaan kuohuviinillä vaahdotettuna. Maussa ei kuitenkaan ollut niiden viinistä hapokkuutta, vaan pikemminkin keitto oli monitahoisen maanläheinen ja täyteläinen. Emme onnistuneet keksimään vaimon kanssa, mikä aromi kummitteli kukkakaalin taustalla. Jokaiseen lusikalliseen riitti täydentäjiksi suolaista oliivia ja paahteista mantelia, jotka toivat keittoon myös savuisuutta. Mikroyrtit toivat taasen raikkautta. Vaikka vaimo kiitteli omaa alkuruokaansa, oli hänellä silti ruokakateus.
Pääruokana oli paahdettua tai grillattua kaalia ja voipapuhummusta. Annos voi kuulostaa tylsältä ja turhan kevyeltä, mutta kumpaakaan se ei ollut. Kaali oli verhottu ohuisiin juuri sopivasti kypsytettyihin retikan viipaleisiin, hieman kesäkääryleen tai kiinalaisen riisitaikinakäärön tapaan. Kun niitä raotti, sisältä nousi huumaava tuoksu. Kaali oli äimistyttävän hyvää, niin hyvää, että joka suupalalla tajusi unohtaneensa, miten hyvää se olikaan. Näin hyvää kaalia olen saanut ehkä vain Ravintola 305:ssä.
Ensin ihmettelin, missä voipapuhummus luuraa, sillä lautasella näkyi vain broccolinia, versoja ja jonkinlaista vaahtomaista lientä. Hummus olikin piilotettu broccolinin alle! Ensin pidin ratkaisua epäonnistuneena, sillä liemi ja hummus alkoivat suht pian sekoittua toisiinsa. Lopulta tämä olikin hienoa, sillä yhdessä ne muodostivat kahden eri maun jälkeen aivan erilaisen paksumman kastikkeen, johon kaalin mehut toivat oman säväyksensä. Sitä olikin kiva kaapia talon erinomaisilla sämpylöillä, joilla olin nauttinut jo alkukeiton viimeisetkin pisarat.
Kummankin ruoan suositusviinit olivat oivallisia valintoja, etenkin kaaliannoksen kanssa tarjottu nebbiolo. Punaviini oli yllättävä mutta täydellinen valinta, ja juoma kehittyi hienosti aterian aikana.
Jälkkärinä oli tosiaan mansikoiden kanssa talon omaa vegaanista jäätelöä, joka oli huiman hyvää! Koostumukseltaan se oli jotain jäätelön, vanukkaan ja hyytelön väliltä, ja se sopi mainiosti yhteen mansikoiden kanssa.
Sanomattakin on selvää, että suosittelen Ateljé Finneä pidäkkeettä, ja palaan tänne varmasti.
Ateljé Finne
Arkadiankatu 14
Helsinki
ma–to 17–23
pe–la 16–23
su suljettu
No map