27.3.2025
Elokuussa 2023 Toiselle linjalle avautuneen Ravintola 305:n takana on Janne Keskevaari, jonka työ tuli tutuksi vuosien varrella Grönissä. Hänen ensimmäinen oma ravintolansa menikin tietysti heti to eat -listalle, vaikka ensivisiittiin ehtiminen veikin aikansa. Olimme Helsingissä yhden yön reissulla syntymäpäiväni kunniaksi, ja olimme valinneet 305:n jo varhain helmikuussa reissua suunnitellessamme.
Ravintola 305 ei ole fine dining -paikka, vaan omien sanojensa mukaan ”moderni kortteliravintola”, johon voi pistäytyä myös baaritiskille. Hesarin luonnehdinta oli ”helposti lähestyttävä bistro”. Tägään arvion kuitenkin myös fine dining -kategoriaan, sillä kyllä illan menua tuli väistämättä vertailtua sellaisiin kokemuksiin – ja se oli niiden joukossa ehdottomasti parhaimmistoa. Ihana synttärilahja, siis.
Tilasimme kummallekin viiden ruokalajin menun juomaparituksella ja istahdimme odottelemaan illallisen alkua. Tykästyimme ravintolasalin tunnelmaan ja tarjoilijoiden mutkattoman ystävälliseen palveluun. Ennen ensimmäistä ruokalajia meille tuotiin lasillisen mukavan ”heinäiseltä” maistuvaa valkkaria, josta pidimme kovasti, sekä leipälautaset. Focacciaa muistuttavan leivän pinta oli grillattu hiiltyneeksi, mikä toi hienon maun. Levitteeksi minulle tarjottiin kurpitsansiemenillä peitettyä vegaanista voin kaltaista. Tähän mennessä en ole niistä piitannut, mutta grillatun leivän kanssa tuju suolaisuus toimi oivallisesti, ja ahmin leivän onnellisena.
Ensimmäisen alkuruoan pääosassa oli porkkana. Sitä oli savustettuna ja paahdettuna, ja yrttistä tukea toi rakuuna. Olin tosi iloinen siitä, porkkana pääsi näin oikeuksiinsa. Vuosien varrelta annos palautti mieleen pari Grönin annosta vuosilta 2016 ja 2018 sekä edesmenneen Maannos-ravintolan annoksen vuodelta 2019, mutta tämä oli silti tyystin omaleimainen. Täyteläisen porkkanan maun kumppanina oli beurre blanc -henkistä vaahtoa, merileväkaviaaria sekä paahdettua mantelia. Viini sopi annoksen kanssa erinomaisesti yhteen.
Seuraava viinikaato oli oranssia kreikkalaista viiniä, jossa oli ehkä vähän pihkaisia fiiliksiä (muistutan, kuten aina, että olen viinien suhteen melko maallikko), eli se ei ollut samalla tavalla ”maatilan makuinen” kuin monet juomani oranssit viinit. Toinen alkuruoka oli kasvitartar, jonka pohjan muodostivat tutut juurekset ja mukulat. Tartarin päällä oli lipstikkaista ja ravintohiivaista kreemiä, muutama jalapenoviipale, pikkelöityä sipulia sekä rapsakkaa perunaa. Tämä oli vinkeä ja yllättävä annos, joka valloitti sydämeni saman tien. En tiedä miten se oli saatu aikaan, mutta tuntui kuin lautasella olisi ollut monta ruokalajia, ja makukokemus hyppeli eestaas niiden välillä, kun haarukallista mutusteli keskittyneenä. Ehkä jalapeno toimi tässä eräänlaisena kaistan vaihtajana. Ihan mahtavaa! Jos edellinen viini soljui täydellisesti osaksi annosta, nyt viini minusta pikemminkin antoi tasoittavan ja virkistävän tauon tälle makukimaralle.
Kolmannen alkuruoan kanssa tarjottiin oivaa burgundilaista punkkua, ja oli vuorossa sormisyötävää. Perunarieskan päällä tarjottiin suppilovahveroa, jäkälää ja sipulia. Heti alkuun mietin, olisiko tämä liian hallitsevan paahteisen ja maan makuinen ruoka edellisten perään, yksitotinen ikään kuin, joskin saman tien viini ja ensimmäinen suupala kohtasivat kuin vanhat ystävät. Mutta hyvin pian melkeinpä röstiä muistuttavan perunarieskani ihanan sitkaisen karamellisoituneen pinnan ohelta löytyi paljon muita makuvivahteita. Alustava fiilis siitä, että tämä jäisi menun vähiten kiinnostavimmaksi ruoaksi, haipui olemattomiin. Annoksella oli selvästi hyvä ja mietitty paikkansa.
Pääruoan juomaksi kaadettiin roseeta, ja valinta oli jälleen onnistunut. Annoksen keskipisteenä oli marinoitu ja grillattu tofu, ja se oli todella hyvin valmistettua, mutta täytyy sanoa, että show’n varasti (pelkästään hyvällä tavalla) uskomattoman herkullinen tofun alta löytynyt kaali sekä dashi-kastike, joka ensisilmäyksellä vaikutti vaahdolta mutta olikin lopulta mukavan sakeaa. Pikkelöidyt sipulit antoivat umamille nostetta, ja rakennetta löytyi rapsakasta perunasta. Tämä annos jäi aikakirjoihin.
Jälkkärin kanssa join pirskahtelevaa moscatoa. Rakastuin timjamilla maustettuun yuzu-jäätelöön, jonka kokemus oli ihmeellisen kermainen. Kumppanina oli päärynää parilla tavalla sekä suklaata. Loistava lopetus illalle oli hän.
Aika harvoin ravintolailta on näin virheettömän herkullinen ja mukava. Tänne palaamme saletisti.
Ravintola 305
Toinen linja 3
Helsinki
ma suljettu
ti–to 17–23
pe–la 16–23
su suljettu