Ravintola Kuori

"Peruna-tofupaistos oli unelmaista, parhaita tofuannoksia koskaan. Ämpärillinen tätä minulle heti!"

4.10.2019

Olin odottanut toista illallista Kuorissa (Kuoressa?) melkein kaksi vuotta. Edellinen kokemus oli niin hullaannuttavan ihana, että olin (yllätys) vaahdonnut siitä useammalle ihmiselle. Tilaisuus syntyi, kun niin & näin -lehden työporukka kerääntyisi syömään yhdessä kirjamessureissulla. Ilokseni Kuori sopi kaikille, eikä kukaan vierastanut pitkän menun tilaamista. Illastajia oli viisi, mutta vain minä pyysin kokonaan vegaanisen ateriakokonaisuuden. Kuori siis on kasvisravintola, mutta vain osa annoksista on valmiiksi vegaanisia.

Sitten edellisen käynnin ravintolassa on tapahtunut selviä muutoksia. Ensinnäkin tarjolla on nykyään vain yksi menukokonaisuus (mikäli muistan oikein, aiemmin oli pitkä ja lyhyt vaihtoehto), joka tarjoaa läpikäynnin ruokalistan pääosin jaettavista annoksista. Myöskään ruoka ei enää edellisen vierailun tapaan nojaa niin vahvasti aasialaiseen fuusioon.

”Jaetun syömisen” aalto on siis saavuttanut tämänkin ravintolan. Minua tuo trendi kismittää hieman, kuten olen joskus ennenkin todennut, sillä se ei sovi kaikkiin tyyleihin. Laadukkaalla kiinalaisella illallisella se on paras lähtökohta, mutta fine diningissa, jollaiseksi Kuori eittämättä pitää lukea, se rikkoo mielestäni annoksista saatavaa esteettistä nautintoa. Tämä häiritsi illan herkullisia kokemuksia kuitenkin vain vähän.

Myös menun yhteyteen tilattavasta juomapaketista on luovuttu. Se taas sopii minulle vallan mainiosti, sillä ne ovat usein vähän ongelmallisia, jos oma maku poikkeaa juomanlaskijan käsityksistä.

Aloitin illan Catcher in the Rye -drinkillä. Timjaminoksan tuoksu tuki drinkin makua, ja barbaarina dippailin oksaa juomaan saadakseni nauttia myös yrtin mausta. Tilaan tosi harvoin drinkkejä, sillä se ei ole minun juttuni, mutta tästä nautin suuresti.

Pöytäämme saapui paahdetulla merilevällä tarjottu keittiön tervehdys, jossa oli poltettua kurkkua ja tilliä. Kaikkia seurueessamme tämä ulkonäöltään osteriin vihjaileva annos ei vakuuttanut, mutta minä pidin siitä. Majoneesi kieltämättä hieman peitti kurkun ja tillin makuja, mutta kyllä ne sieltä löytyivät.

Ensimmäinen varsinainen annos oli bao-sämpylä. Ne ovat tarjoilijan mukaan Kuorin menujen vakioannos, ja hyvä niin. En ole nimittäin missään saanut läheskään näin hyvää! Esimerkiksi Momo Tokon todella herkullisesta annoksesta tämä meni vielä reippaasti ohi. (Toki tällaista leikattua sämpylää on vaikea verrata taikinaisempiin bao-nyytteihin; annoksesta on kaksi lajityyppiä.) Rapea seitan yhdistyi jälleen jollakin tavalla kypsennettyyn kurkkuun, ja olisiko mukana ollut rakastamaani shiso-lehteäkin? En kirjoittanut annosten yksityiskohtia talteen vaan nojaan muistiini.

Seuraava annos oli pikkuinen maa-artisokkakuppi, jonka sisällä oli vegaanisessa versiossa fetajuuston sijaan maa-artisokkakompottia ja päällä maa-artisokkalastu. Olen syönyt saman henkisiä annoksia Copas y Tapasissa ja Local Bistrossa, ja tämä oli vähintäänkin samaa tasoa. Ounastelen, että tällä kertaa vegaaninen versio oli myös normaalia parempi.

Seuraavaksi pöytään tuli kolme annosta: punajuuritartar, syyssalaatti ja tomaattikulho. Tomaattikulho oli vegaaniseksi muunnettu versio mozzarella-annoksesta, ja se oli toinen illan kahdesta epäonnistumisesta. Mozzarellan tilalla oli lähes maustamattoman makuista kaura-fraichea, eikä se tietenkään vastaa mozzarellaa lainkaan. Nyt tomaattisten happoisuus kohtasi fraichen hapon, rasvainen mehevyys jäi uupumaan tomaattien koostumuksen vastapainona – mikään ei toiminut.

Punajuuritartar sen sijaan oli vuoden nerokkaimpia annoksia! Aineksia oli iso määrä, enkä muista kaikkea, mutta tärkeimpiä olivat erinomaisen punajuuren ohella rapeat belugalinssit ja poksahtelevat sinapinsiemenet. Tätä annosta ylisti koko pöytäseurue.

Syyssalaatti ei ollut pahaa, mutta se oli vähän mitäänsanomaton. Se oli myös rakenteensa vuoksi hankala jakaa – yksittäinen iso palsternakkapala piti paloitella kulhon pohjaa vasten. Kun lautasilla oli ennestään punajuurta, salaatin dashi-liemi sekoittui siihen. Maistelin sitä erikseen salaattikulhosta lusikalla. Ihan okei, mutta ei erityistä.

Lämpimien ruokien aika koitti annostriolla. Pöytään kannettiin kaikille yhteinen peruna-tofupaistosta, ja itse sain vegaanisina yksittäisannoksina paahdettua kurpitsaa ja juuriselleri-sieniannoksen. Tälläkin kertaa joukossa oli erinomaisuutta ja epäonnistumista.

Lähdetään epäonnistumisesta. Juuriselleriannoksen jätin kesken. Glaseeratun sellerin kypsentäminen oli mielestäni jäänyt puolitiehen – mutta tämä on makuasia. Sen sijaan kermaisen sienikastikkeen korvaaminen etikoiduilla kantarelleilla oli katastrofi. Happoisuus ei toiminut yhtään sellerin maun vastapainona, etenkin kun lisänä oli jälleen hapokasta fraichea.

Sen sijaan peruna-tofupaistos oli unelmaista, parhaita tofuannoksia koskaan. Ämpärillinen tätä minulle heti! Samoin kurpitsa lehtikaalilla, pähkinällä ja raikkaalla kirvelisoosilla oli nerokas lautasellinen. Se oli paras ravintolassa saamani kurpitsa-annos koskaan.

Tässä välissä keittiöstä kannettiin piskuiset kipolliset palsternakkapuuroa makuaistia puhdistamaan. Se oli ehkä hieman irtonainen elementti menussa, eivätkä kaikki siitä välittäneet, mutta minä pidin kovasti. Sitä tuki hieman kupliva punainen jälkiruokaviini – tarjoilijan erinomainen suositus. Muutoin illan viinivalinnat olivat onnistuneita, mutta hieman kadehdin ystäväni tilaamaa oranssia viiniä, jonka kaltaista olen saanut vain Maannoksessa.

Jälkiruokana oli viime kerran tapaan vispipuuropohjainen annos. Se oli älyttömän hyvä! Honeycomb-tyylinen kurpitsa, karamellikastike ja puuro tukivat toisiaan erinomaisesti.

Parista epäonnistumisesta ja omasta jaettu annos -antipatiastani huolimatta tämä oli oivallinen ilta, ja suosittelen Kuorin illallista mielelläni. Tänne palaan aivan varmasti!

Ravintola Kuori
Hämeenkatu 8
Turku

ma 11–14:30
ti–to 11–14:30 ja 17–22
pe 11–14:30 ja 17–23
la 16–23

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,