Brasserie Kämp

"Kun kiiltävät pannut saapuivat pöytään, ympärillemme levisi huumaava bergamotin ja paahdetun riisin aromi. I say! Rather."

28.3.2018

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Brittiläinen iltapäivätee! Rakastan sen ideaa. Se tuo mieleen Bertie Woosterin ja töykeän sukumatriarkan. Se vie ajatukset Jane Austeniin, pukudraamoihin, Agatha Christieen ja kolonialistiselta tuoksuviin teepannuihin. Korviin kantautuu jostain maailman toiselta laidalta höyryveturin jyske. Aistin bergamotin ja luokkayhteiskunnan aromin. Muistan kauniin posliinin ja oopiumisodan. En ollut kuitenkaan koskaan päässyt seremoniallisesta teehetkestä nauttimaan, vaan kuuntelin kateellisena ystävieni kokemuksia.

Niinpä ihastuinkin, kun kuulin Brasserie Kämpin tarjoavan englantilaista iltapäiväteetä ennakkotilauksesta myös vegaanisena. Kämp nimittäin toi mieleeni toisen kulttuurisen avainkokemuksen, Komisario Palmun kostean lounaan ja ”linnan Espanjassa”. Sovin treffit rakkaan ystäväni kanssa, mutta hän sairastui viime hetkellä. Ei muuta kuin stiff upper lip ja yksin teelle.

Valitettavasti maaliskuun alun kokemukseni ei ollut onnistunut. Earl Grey oli täydellistä ja huumaavan tuoksuista – aitoa bergamottiöljyä! Kerrostarjottimen antimet eivät kuitenkaan muistuttaneet alkuunkaan ihania kuvia, jotka olin nähnyt Facebookin Vegaaninen Helsinki -ryhmässä. Makealla puolella brownie ja mustapiirakka maistuivat, mutta kaikki muu oli niin oudosti pielessä, että äidyin laittamaan kohteliasta palautetta sähköpostissa. Ravintolasta vastattiinkin heti seuraavana päivänä, ja pääkokki pahoitteli työtapaturmaa. Minulle ja saman tien ystävällenikin luvattiin maksutta uusi iltapäiväteehetki. Tällainen toiminta on kyllä todella hienoa ja harvinaista.

Sain järjestettyä uuden tapaamisen ystäväni kanssa maaliskuun lopulle, ja yhytimme toisemme Kämpin edustalla keväisessä lumisateessa. Meidät ohjattiin pöytään, ja iloisena yllätyksenä tarjoilija kaatoi meille lasilliset samppanjaa! Sitten teevalinnat: minä otin jälleen Earl Greytä, ystäväni genmaichaa, joka on minunkin suosikkiteelaatujani. Kun kiiltävät pannut saapuivat pöytään, ympärillemme levisi huumaava bergamotin ja paahdetun riisin aromi. I say! Rather.

Kolmikerroksinen tarjotin kannettiin pian eteemme, ja se oli täynnä herkkuja. Aloitimme ylimmän kerroksen suolaisista makupaloista. Mustajuuri keksin päällä oli käsittämättömän hyvää! Pidän mustajuuresta erittäin paljon. Viljelimmekin sitä aikanaan, mutta savimaassa se oli turhan tuskaista, joten sen käyttö on jäänyt. Olen tehnyt siitä lähinnä vaahdotettua sosekeittoa, mutta mehevät marinoidut viipaleet keksin päällä olivat varmasti mustajuurta parhaassa muodossa missään ja koskaan. Pelkästään tämän takia olin onnellinen, että palasin. Ylimmän kerroksen toinen makupala oli salaattivene, jossa oli paahdettua porkkanaa ja auringonkukansiemeniä granaattiomenan siementen ja viinirypäleiden kera. Oivallista sekin.

Keskimmäisellä tasolla tartuin ensimmäisenä ohueen keksiin, jonka päällä oli punajuuritartar-kvenelli. Samankaltainen ruokalaji oli edelliselläkin kerralla, ja se oli ihan hyvä, mutta nyt reseptiä oli selvästi parannettu entisestään, sillä punajuuri oli saatu maistumaan todella täyteläiseltä. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi pientä kolmioleipää. Ensimmäisen välissä oli avokadoa ja vihanneksia, ja se oli oikein hyvää, mutta etenkin klassinen kurkkuleipä sai minut melkein kyyneliin. Olin saman tien Poirot-tarinassa – tosin siinä myrkyllisten kolmioleipien välissä oli jonkinlaista kalatahnaa, jota belgialainen etsivä piti rikoksena gastronomiaa vastaan. Klassinen yksinkertainen kurkkuleipä sen sijaan on käsittämätön neronleimaus.

Alimmassa kerroksessa oli makeaa. Tartuin innoissani rapeapintaiseen mutta sisältä pehmeään kakkuseen, joka palveli skonssin tehtävää hillojen maistelun välineenä. Kaikki kolme hilloa olivat hyviä: mustikkaa, kirsikkaa ja ennen kaikkea täydellistä omenakompottia! En kyllä kaivannut tähän lainkaan mitään kermavaahdon korviketta (kermavaahtohan kuuluu perinteiseen skonssia ja hilloja -konseptiin). Sitten tuhti pekaanipähkinäinen brownie, joka oli ihan mahtavaa. Lopetin aterian marjoilla ja erinomaisella raparperilla, jota maistellessamme pääsimme rakkaan ystäväni kanssa melkein keväiselle tuulelle, vaikka ulkona satoi lunta.

Tämä oli aivan ainutlaatuinen kokemus. Minä ja ystäväni olimme kumpikin uupuneita, mutta teehetki sai meidät iloiselle ja nauravaiselle tuulelle ja pyyhkäisi huolemme hetkeksi jonnekin kauas pois. Kiitoksia siitä sekä moitteettomasta palvelusta niin onnistumisen kuin epäonnistumisen hetkellä. Ja samppanjasta!

Suosittelen Kämpin iltapäiväteetä mielelläni, ja palaan tänne takuuvarmasti uudelleen. Pip pip!

Brasserie Kämp
Pohjoisesplanadi 29
Helsinki

ma–to 11.30–23
pe 11.30–24
la–su 12–24

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

Uusimmat arvostelut

Uusimmat suositukset