21.8.2021
Söin georgialaista ruokaa ensimmäistä kertaa liki parikymmentä vuotta sitten Tartossa ollessani konferenssimatkalla. Vegaanisen ruoan löytäminen oli tuolloin hiukan hankalaa, joten yllätyin, kun tarjoilija kertoi listalta löytyvän useita vaihtoehtoja. Täysin kasvispitoinen ruoka kuuluu nimittäin perinteiseen paastoajan ruokavalioon Georgiassa. Ihastuin etenkin pähkinäisellä tahnalla täytettyihin munakoisorulliin, joita olen sittemmin tehnyt itsekin monta kertaa suurella menestyksellä.
Seuraavan kerran törmäsin georgialaiseen ruokaan viisi vuotta sitten, kun kävin Helsingissä Sörnäisissä toimineessa Georgian House -ravintolassa, joka sittemmin lopetti ja käsittääkseni avasi ovensa uudella nimellä. Uudessa ravintolassa en ole vielä käynyt. Nautimme työkaverien kanssa vallan mukavan lounaan, mutta en ehtinyt palata paikan päälle.
Rioni-ravintoloita on toiminut ennestään Helsingissä, Espoossa ja Turussa, ja heinäkuussa ketjun uusi ravintola avasi ovensa Tampereella, ja huomasin saman tien vanhan ystäväni kehuneen sen antimia. Ravintola meni saman tien listoille, ja mukavan pian pääsimmekin vaimon kanssa nauttimaan laajan kirjon lounaasta viikonloppupäivänä.
Ravintola on sisustukseltaan sopivan hillitty mutta kuitenkin omailmeinen, ja palvelu oli iloista ja ystävällistä. Vegaanisuus on merkitty ruokalistan annoksiin mukavan selkeästi, ja mainituista paastoajan perinteistäkin mainitaan merkkien selityksissä.
Päädyimme tilaamaan vegaanisen alkupalalajitelman, herkkusienitäytteiset mykyt eli taikinanyytit sekä tarjoilijan suosituksesta lämpimän papu-saksanpähkinäpadan. Kaikki ruoka saapui pöytään yhtaikaa, mikä sopi tällaiseen yhdessä jaettavaan pitopöytätyyliin erinomaisesti.
Puiselle pyörivälle tarjottimelle levitetyssä alkupalalajitelmassa oli ensinnäkin pinaatti-, papu- ja punajuuripyörykät, joiden koostumus muistutti hiukan ehkä terriniä tai timbaalia, tai jopa joitain elävän ravinnon ruokia, toki kypsennetyistä aineksista. Tämä on jännä ruokalaji, joka varmaan jakaa ihmisiä – itse tykästyin punajuuriseen pyörykkään eniten. Toiseksi tarjolla oli herkullisen raikasta Tbilisin salaattia eli kurkkua, tomaattia ja sipulia pähkinäisessä ja yrttisessä kastikkeessa: salaatissa oli raikasta happamuutta mutta kuitenkin myös pähkinän tuomaa maanläheisyyttä. Kolmanneksi löytyi suussasulavaa munakoisosalaattia, jossa oli selvää tulisuuttakin. Neljänneksi oli papusalaattia – hyvää, joskin se jäi hieman alla kuvatun pääruoan varjoon. Viidenneksi tarjottimella oli ”kolikoksi” pilkottuja porkkanarullia, paprikarulla ja munakoisorulla, kaikki pähkinäisellä tahnalla täytettynä. Lisukkeina oli myös tuoretta ja erinomaista etikoitua kurkkua.
Muhkeat sienimykyt syötiin tarjoilijan opastamana niin, että ensin mykyjen sisällä oleva liemi imaistiin ja vasta sitten syötiin myky täytteineen. Tämä oli vaimon suosikki, ja minäkin pidin kovasti, mutta vahva sieninen aromi ja paksu taikina voi olla hiukan haastava elämys. Annokseen tulee neljä isoa mykyä.
Papu-saksanpähkinäpata oli aterian kohokohta. En oikeastaan odottanut siltä mitään erityistä, mutta saviruukkuun kätkeytyi suorastaan koukuttava makuelämys. Pavut ja pähkinät muodostivat yhdessä muhevan ja täyteläisen kastikkeen, joka toi mieleen italialaisen keittiön suosikkini, pasta e fagiolin. Annoksen mukana tuli hyvää leipää ja etikoituja vihanneksia.
Tilaamamme kokonaisuus oli suuri, hieman suurempikin kuin ajattelimme, sillä sekä alkupalalajitelma että mykyannos ovat tosi isoja. Reippaasti kuitenkin söimme melkein kaiken. Seuraavalla kerralla kuitenkin ehkä tilaisin pari valikoitua alkuruokaa, mykyt ja papupadan. Olimme todella tyytyväisiä, ja erityisesti minua ilahdutti syödä ateria, jossa pavut olivat näin keskeisellä paikalla. Se on aivan liian harvinaista.
Rioni Tampere
Rautatienkatu 12
Tampere
ma–pe 11–23
la 12–23
su 12–21