10.3.2023

Hampurista lähdimme aamulla Deutsche Bahnilla (ICE) noin viiden tunnin reissulle Stuttgartiin. Kuten edellisessä arviossa mainitsin, olimme ostaneet asemalta mukaan tuhdit eväät. Junassa tutustuin kuitenkin ravintolavaunun ruokalistaan – aterioita saisi tilata omalle paikalleen – ja hämmennyin vegaanisen tarjonnan runsaudesta: currywurstia leivällä tai ranskalaisilla, flammkuchenia (useita makuja), wrappeja, chili sin carnea, bolognesepastaa, currya, ”sitruunakanaa” riisillä, tomaattikeittoa, linssisalaattia, pastasalaattia, puuroa sekä kaikenlaista pienempää myslipatukoista erilaisiin sipseihin ja – kyllä – vauvanruokaan.

Salaattini söin toki hyvällä halulla, mutta aivan pakko oli käydä ravintolavaunussa oluella ja currywurstilla. Varsinaista ravintolaosastoa vaunussa ei ollut, vaan söin ruokani seisten: ilmankos ihmiset tilasivat annoksia vaunupaikoilleen niin ahkerasti. Vallan kelpoa pikaruokaa currywurst oli, vaikka kauas se jäi tamperelaisen M&M Curry 510 -ruokakärryn antimista.

*

Ruokaisan junamatkan jälkeen lounaalle ei ollut Stuttgartissa tarvetta. Illaksi olin tehnyt hyvissä aloin varauksen vegaaniseen VHY! -ravintolaan. Tätä kirjoittaessani sain vasta selville, että ravintolan oli avannut vuonna 2021 saksalainen jalkapallomaalivahti Timo Hildebrand! Jalkapallosta en mitään ymmärrä, mutta ravintola vaikutti olevan hyvin suosittu.

Valitsimme listalta ”yllätysmenun” laajemman version. Palvelu oli aivan ihanaa ja ystävällistä: vaikka tarjoilija valitteli kielitaitoaan, hänen englantinsa ja minun saksani silloituksella pääsimme hyvin perille kaikesta. Alkuun joimme aivan mahtavat ginidrinkit murskatulla basilikalla.

Ensimmäiseksi pöytään kannettiin kaksi jaettavaa alkupalaa. Ensimmäisessä oli röstin päällä lepäävä talon spelttifrikadelli tujulla piparjuurikastikkeella. Toisessa leivitetyt ja uppopaistetut latva-artisokan palaset olivat saaneet kumppanikseen erinomaista vegaanista fetajuustoa, viljaa ja kukkakaalia. Kummatkin olivat oivallisen makuisia, mutta ensimmäinen oli kahdelle melko pieni ja hankalasti jaettavissa.

Hyvistä mauista huolimatta olimme hieman huolissamme tässä vaiheessa, sillä emme ole kovin innoissamme jaettavien annosten konseptista. Seuraavaksi kuitenkin kummallekin kaadettiin omat herkulliset maissikeitot popcornilla ja yrttiöljyllä, ja olimme niihin oikein tyytyväisiä.

Jakolinja jatkui pääruoissa, mutta ne olivat sen verran onnistuneita, että emme antaneet asian haitata. Hyvä viinivalinta myös kantoi aterialla – en valitettavasti pistänyt talteen viinityyppiä, mutta seurasimme tarjoilijan suositusta. Svaabialaiset pastataskut, Maultaschen, oli täytetty, toinen sienillä ja toinen juureksilla, ja niiden kanssa oli ihanaa peruna-purjopaistosta sekä täyteläistä paistinliemikastiketta, jonka kaltaista vegaanisissa ravintoloissa saa liian harvoin. Toinen pääruoka oli rohkea kunnianosoitus talonpoikaisille papuruuille, täyteläisen mausteinen, jopa hieman jouluinen (tai currya muistuttava) linssipata. Jollekin tämä ruokalaji olisi ehkä turhan yksiulotteinen, etenkin vailla lisuketta, mutta minä rakastan juuri tällaista.

Jälkiruokia tuli kaksi. Ensimmäisessä kohtasivat suutuntumaa antavat tapiokahelmet, hieman ehkä kandeerattu ananas, kookoslastut ja raparperisorbetti. Toisessa vahva suklaamousse oli vuorattu tummanpuhuvalla hillolla. Jälkiruokien perään otin pienen lasillisen oivallista meszcalia. Ilta oli aivan erinomainen, ja kyllä tämän ravintolan takia kannattaa Stuttgartiin pistäytyä (kävimme myös nauttimassa nykytaiteen museon näyttelyistä).

*

Hotellivalintana Hampton by Hilton ei kovin ihmeellinen ollut, mutta sen sijainti oli meidän aikatauluihimme sopiva, ja pääsimme tutustumaan samalla Eurooppa-kaupunginosan futuristiseen arkkitehtuuriin. Aamiaiseen olin kuitenkin oikein tyytyväinen: jälleen Tartexia tai vastaavaa, ja lempimakuani herkkusientä! Lisäksi söin oivallista tuoretta retiisiä ja paprikaa, oliiveja, hyviä paistettuja sieniä, tomaattipapuja sekä mukavia perunamuusikroketteja.

Tällä kertaa junaevästä ei tarvittaisi, sillä matkalla Sveitsin Churiin pysähtyisimme vain kolmen tunnin lounaalle Zürichiin. Sarjan seuraavassa osassa kummatkin Sveitsin kokemukset!

No map