11.1.2024
Tässä samassa Itäkeskuksen kiinteistössä sijaitsi aikanaan legendaarisen maineen saanut Tsingdao (Tsingtao, Tsing Tao, asu vähän vaihteli), joka oli Hyvän kurkun perustajien Manun ja Jullen suosikkipaikkoja. Myös armaat Kiinassa pitkään asuneet ystävät tapasivat sieltä uudelleen kaipaamansa ”kotoisat” maut ensimmäistä kertaa, ennen kuin kunnon kiinalaista löytyi useammasta paikasta. Minä ja vaimoni kerkesimme Manun ja Jullen kanssa Tsingdaon illalliselle ravintolan viimeisinä aikoina. Tuolloin blogi toimi vielä Sylvi-lehden palstana. Muistelin, että olisin kirjoittanut arvion, mutta en löytänyt sitä arkistoistani. Ehkä Manun ja Jullen vanha arvio riitti, koska tuolloin julkaisin harvoin uusinta-arvioita. Kokemus oli hyvä mutta ei minun makuuni aivan mahtava – ravintolan taso kuulemma vähän laskikin loppuvaiheessa.
Kuulin uuden kiinalaisen ravintolan avautumisesta samoihin tiloihin jo kauan sitten, mutta pitkään kesti, ennen kuin saimme järjestettyä mainitun Kiina-tuntevan ystäväni kanssa yhteisen illallisen. Ben’s Way -ravintolaa pitävä pariskunta ilmeisesti jossain mielessä jatkaa vanhan ravintolan perinnettä, mutta ilmeeltään se oli selvästi raikkaampi ja ilmavampi. Palvelu on ihanan ystävällistä ja lämminhenkistä.
Teimme niin ison tilauksen, että tarjoilija ja kokki hieman huolestuneena varmistelivat, olisiko se liikaa. Kieltämättä rikoimmekin perinteistä ”yksi annos enemmän kuin aterioijia” -sääntöä, mutta koska halusimme kokeilla monta asiaa, tilasimme neljä. Sitä paitsi: halutessamme me, iso ja pieni ystävä, pystymme syömään hyvin hyvin hyvin paljon. Olemme kerran menneet hienon illallisen jälkeen jakamaan pizzan, jonka ystäväni halusi ehdottomasti esitellä minulle. A beautiful friendship.
Tilaukseemme kuului päivän erikoisuuksien listalta tofua ja kaalia (paksoita), vegaaninen mapo tofu, paistettuja perunasuikaleita sekä ”kuuma öljy -nuudelit”. Olihan siinä kieltämättä apetta.
Tofu ja paksoi oli huumaavan herkullista. Ilmava ”sienimäinen”, varmaankin alkujaan kuivattu, tofu oli imenyt hurjasti monitahoisia makuja, ja paksoin raikkaus oli sille loistokumppani. Tämä oli parhaita ellei paras tämän tyylisistä annoksista koskaan. Mapo tofu oli niin ikään erinomaista. Vuosien varrella olen syönyt tosi erityylisiä oivallisia versioita ruokalajista, ja tämä oli jälleen omaleimainen. Mustissa pavuissa eli fermentoiduissa soijapavuissa oli ihanan vahva aromi, ja ruskeassa kastikkeessa huokui umami ja mielestäni maku, joka muistutti hämmentävästi sipulista intialaista tofu masalaa. Sichuanpippuri oli tällä kertaa jauheena, mikä toimi hienosti.
Paistettu suikaleperuna on rakkaimpia annoksia kiinalaisessa keittiössä minulle. Tähän mennessä parhaan version olin syönyt edesmenneessä Kaisaniemen Basilikassa, mutta tämä oli joko yhtä hyvä tai parempi. Joskus perunasuikaleet on nimittäin kypsennetty liian pehmeiksi tai annos on liian makea. Hapanimelä sen kuuluu ollakin, mutta Ben’s Wayn kokki onnistui tasapainottamaan etikan ja makeuden täydellisesti. Liemi oli ihanaa tärkkelyshuumaa, ja sitäkään ei ollut liikaa.
Entä kuuma öljy -nuudelit? Tutustuin tähänkin annokseen aikanaan Basilikassa, ja sen jälkeen en ole koskaan saanut sitä ihan yhtä hyvänä. Monissa paikoissa annos on ollut liian öljyinen tai siitä on puuttunut makujen hienovaraisuus. Tämä oli paras versio ruokalajista koskaan – se toi mieleeni monet italialaisen keittiön minimalistiset pasta-annokset, joita rakastan. Mausteisen öljyn lisäksi pintaan nousivat hienot mausteiden maut ja tuoksut. Pelkästään tuon annoksen takia Itikseen kannattaa surauttaa metrolla.
Tyystin ihana paikka siis. Olen niin onnellinen.
Ben’s Way
Kauppakartanonkatu 10
Helsinki
ma–pe 11–14.30, 16.30–21
la–su 12–20.30