1.8.2024
Arvioin Laukon kartanon kesälounaan täällä kaksi vuotta sitten. Muistikuvani tuossa arviossa olivat kuitenkin hieman pielessä: itse asiassa ensimmäisen lyhyen Laukko-arvion näyn kirjoittaneen Hyvän kurkun Facebook-sivuille vuonna 2017. Tuolloin olimme kesäretkellä vaimon ja anopin kanssa, silloinkin elokuun 1. päivä. Olin tilannut vegaanisen pääruoan etukäteen, ja sain varsin mainion annoksen: perunaa kolmella tavalla ja latva-artisokkaa. Kevyt ruoka oli, mutta maut olivat kohdillaan.
Olemme käyneet Laukon kesäisissä taidenäyttelyissä säännöllisesti useamman vuoden, mutta seuraavat vuodet siellä syödessämme turvauduin pelkän salaattibuffetin antimiin – keittiöstä ei tahtonut ilman ennakkotilausta saada oikein vegaanista annosta aikaiseksi. Homma muuttui kuitenkin kerta heitolla 2022, kuten yllä mainitussa arviossa kuvasin. Vegaanista saisi aina kysymällä paikan päällä, ja annoksiin oli pistetty ajatusta. Linssi-kukkakaaliannos jäi mieleen. Kesän 2023 reissulla salaattipöytä oli jälleen runsas myös vegaanisissa antimissa. Pääruoassa kohtasivat talon omat papupyörykät, jumalainen jugurttikastike, linssimuhennos kotimaisista puy-linsseistä ja kukkakaali. Jälkkäriksi sain todennäköiseksi Sorttiinan suklaakakkua.
Tällä reissulla salaattibuffetin antimet olivat vegaanisesta näkökulmasta niukemmat, ja koko buffetin valikoima oli muutenkin aiempaa kapeampi. Mitään ruokaisampaa ei vegaanisena ollut – harmillisesti vaimon kehumissa uuniporkkanoissa oli jonkinlainen kermaviilikastike, sillä sen olisi hyvin voinut tarjota erillään. Mutta talon ihmeellinen mansikkavinaigrette kohotti yksinkertaisen vihreän salaatin taivaisiin, marinoidut oliivit olivat todella laadukkaita, kuskusista tuli täyttävyyttä, kurkku ja varsiselleri oli pikkelöity hyvin, ja tuore patonki oli erinomaista (joskaan levitettä sen kanssa ei ollut).
Tilasin lounaan kanssa pienen lasillisen italialaista Rocossa Gavi -valkkaria. Minulle ennestään tuntemattomasta cortese-rypäleestä tehty viini oli prikulleen makuuni. Siinä oli juuri sellainen tietyille italialaisille valkoviineille ominainen ”suolainen” maku, johon olen täällä törmännyt lähinnä yhdessä pecorino-rypäleestä tehdyssä viinissä.
Pääruoassa oli grillattua parsaa, tomaattikastiketta, parsakaalia, punakaalia, mäiskypottu ja falafeleja. Parsa oli grillattu hyvin niin, että koostumuksessa oli napakkuutta – tosin kun kausi on jo ohi, ei raaka-aine kovin kummoista ollut (etenkin kun itse olen tottunut oman maan tuotteeseen). Punakaali oli pikkelöity kivasti, ja sen joukossa oli jotain paistettua, vahvan umamista kasvista, joka toi mieleen grillatun radicchion maun. Tomaattikastikkeen tummista oliiveista tuli niin ikään maanläheisyyttä, kun taas falafeleissa oli raikasta yrttisyyttä. Falafelit olivat varmaan valmistuote, mutta ne olivat minusta varsin laadukkaita. Mäiskypottu oli aivan mahtavaa, joskin niitä olisi voinut olla kaksi tai kolme. Yhdellä perunalla annos jäi hieman kevyeksi. Joka tapauksessa annos oli erinomainen kokonaisuus, jossa oli ajatusta, kuten edellisissäkin.
Jälkiruoaksi sain palasen suklaakakkua, mansikoita, punaherukoita ja marenkia. Oivallista tämäkin.
Kartanon kesäinen lounas on hieman hintava sellaiselle aterioijalle, joka ei voi nauttia buffetista täysin siemauksin, mutta toisaalta oikein kelpona alku-, pää- ja jälkiruokayhdistelmänä ajateltuna oli hinta varsin kohtuullinen, etenkin kun vuoden taidenäyttelyn nauttimisen saattoi aloittaa ruokasalin seiniä katsellen.
Laukon kartanon ravintola
Laukontie 32
Vesilahti
ks. aukioloajat kotisivuilta