Perjantai 13.3.: Apulian tuulahduksia
Aivan Airbnd-kämppämme kulmilla oli apulialainen ravintola Pizzico di Puglia eli ”hyppysellinen Apuliaa”. Olemme vierailleet Apuliassa kaksi kertaa, vuonna 2017 ja vuonna 2023 ensimmäisellä yhteisellä interreilillämme. Ja kuten Facebook-sivun seuraajat tietävät, olemme myös intohimoisia eteläisen Italian tärkeiden kasvisten kasvattajia. Oli siis selvä, että apulialaiselle aterialle olisi päästävä.
Kovin antoisa paikka Pizzico di Puglia ei vegaanisesti ole, sillä vain ehdoton lempiruokani fave e cicoria oli listalla valmiiksi vegaaninen. Toisaalta juuri sitä lähdin hakemaan, ja sain kaiken haluamani. Facebookissa kuvasin annosta näin: ”Lämmintä oliiviöljyllä pyöreytettyä muussia kuivatuista keltaisista härkäpavuista ja cicoriaa. Tässä on samanlaista ihanaa pehmeää täyteläisyyttä kuin täydellisessä kaurapuurossa, tai daalissa, tai hernekeitossa, tai pohjoisafrikkalaisessa bessarassa, tai foul medammesissa, mutta kitkerä cicoria nostaa annoksen aivan omaan maailmaansa. Kuin isoäidin halaus.” Tällä ruoalla voisin elää.
Tässä välissä on hyvä hetki puhua myös ruokakauppaostoksista, joita tein nelipäiväisen Torinon vierailumme aikana. Pienehköstä Pam-merkkisestä ruokakaupasta löysin oivallista tummanpunaista leikettä, jonka kaltaista Suomesta ei saa – meilläpäin kaupoissa näkyneet italialaistyyliset ovat olleet minun makuuni kumimaisia. Sojasunin valkoinen paksu ja hapan jugurtti oli sekin ehdoton suosikkini, ja Garden Gourmet -sarjan tonnikala oli huima. Erityismaininnan ansaitsevat italialaisista kaupoista löytyvät esikypsennetyt, keitetyt tai grillatut ja usein marinoidut vihannekset, joita löytyi yhdessä Carrefourissa valtavasti: perunoita, papuja, friarellia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, pinaattia, paprikaa, kukkakaalia, munakoisoa, linssejä, herneitä… Samaa asiaa voi löytyä usealla tavalla valmistettunakin. Totta kai tuoretavaran valikoima on vielä huikeampi, ja Torinon suuri tori on ohittamaton vierailukohde, mutta ei tällaisia puolivalmisteita Suomessa näe. Pienelle seurueelle näistä saisi koottua edullisesti ja kätevästi todella hienon picnicaterian: tuoretta leipää ja viiniä kylkeen vain.
Lauantai 14.3.: Torihulinaa ja luonnonvalintaa
Mainitulla torilla, Mercato Centralella, ja torihalleilla kävimmekin seuraavana päivänä aikaisin, ja yhytimme armaan kummipoikamme siellä. Satoi, joten torielämästä nautiskelu jäi harmillisen vähäiseksi – vaimon kanssa olisimme voineet viettää siinä hulinassa kokonaisen päivän (hän tulee torimyyjäveteraanien perheestä ja on itsekin tehnyt sitä hommaa paljon). Kävimme syömässä lounaan uudemmassa hallissa, josta on tehty todella sujuvasti toimiva ravintola-alue. Ja jälleen söimme apulialaista ruokaa! Cime di Rapa Street Food -kioskissa sain ensimmäisen pitaleipätyylisen puccia-leivän, jonka täytteenä oli perunoita, cicoriaa ja öljyssä säilöttyjä tomaatteja. Aivan järkyttävän hyvää! Jälkkäriksi söimme gelatot – minä valitsin runsaasta vegaanisesta valikoimasta suklaafondanttia ja pistaasia, jotka olivat erinomaisia.
Näiden eväiden voimalla jaksoimme pitkän päivän Egypti-museossa, jonka kahvilassakin oli kivan laaja vegaaninen valikoima, selkeästi merkitty: join caffé corretton (grappalla ”korjatun” kahvin) ja tuorepuristetun veriappelsiinimehun ja söin hauskan pikimustan cornetton (eli tutummin croissantin).
Illastimme kasvisravintolassa Selezione Naturale, jossa on laaja vegaanisten ruokien valikoima. Aloitin juustotarjottimella, koska pakkohan sitä oli kokeilla. Kokonaisuus oli oivallinen, vaikka jokainen juusto ei ihan täysosuma ollut. Parasta oli runsaan pähkinäinen juusto. Muut söivät eräänlaiset tortun ja vanukkaan välimuodot, toinen latva-artisokasta, toisessa kohtasivat purjo, porkkana ja cavolo nero.
Primoksi valitsin päivän erikoisen eli parsa-perunatäytteiset raviolit kermaisessa minttu-sitruunakastikkeessa. Maku oli hento ja hienovarainen mutta kuitenkin monitahoinen – olen tyytyväinen, että valitsin riskillä tällaisen ei niin tavallisen annoksen, sillä sain ihan uudenlaisen kokemuksen. Muiden raviolit eivät olleet vegaanisia, mutta niiden uskomattoman hyvä tomaattikastike on mainittava erikseen, sillä se kertoo, että talon tomaattikastikepohjaiset vegaaniset annokset ovat varmasti hyviä.
Kaikkien jälkiruoat olivat vegaanisia ja uskomattoman hyviä. Kummipojalla oli paras vegaaninen tiramisu, johon olen koskaan törmännyt. Vaimon annos oli simppeli mutta nerokas: suklaafondantmoussea ja kiwiä. Minä sain ihanaa appelsiinikuivakakkua, jonka sisään oli taitettu Ribera-appelsiineista tehtyä kreemiä. Se tarjottiin erinomaisen kermavaahdon kera. Rakastan hyvää mehevää kuivakakkua, mutta tämä taisi olla ensimmäinen täydellinen vegaaninen versio, jonka olen ravintolassa tai kahvilassa saanut.
Vaikka paikan talon viinit olivat yllättävän heikkoja, ilta oli muuten mahtava, ja henkilökunta ihanan ystävällistä ja innostunutta omasta hommastaan. Kummipoikakin totesi illan jälkeen, että kasvisruokaan olisi selvästi tutustuttava vielä paremmin.
Sunnuntai 15.3.: Napolin klassikosta torinolaiseen hulinaan
Aamupäivä kului modernin taiteen museossa, ja syvennyimme taiteeseen sen verran perusteellisesti, että nälkä alkoi jo heikottaa kaikkia. Onneksi hoksasin ihan lähellä olevan Antica Pizzeria da Michelen. Olemme käyneet syömässä Napolin alkuperäisessä paikassa vaimon kanssa vuonna 2017, sattumalta ”Julia Robertsin pöydässä” siitä yhdestä elokuvasta. Vähän hassulta kieltämättä tuntui mennä napolilaiselle pizzalle Torinossa, mutta onneksi menimme. Olihan tämä ihan järkyttävän hyvää taas. Ei varmasti niin hyvää kuin Napolissa, mutta olin todella onnellinen.
Hämmentävä yksityiskohta: ravintolan menun mukaan useissa pizzoissa, kuten tässä, käytettiin soijaöljyä! Oliivöljyn hintahan on nykyään noussut hurjasti niin, että Italiassa monissa kaupoissa näimme laadukkaammat oliiviöljyt lukkojen takana kalliimpien viinapullojen lailla, varashälyttimin varustettuina. Oliiviöljyväärennökset ovat nekin samalla yleistyneet. Onko niin, että tämä perinteikäs ravintolaketju on säästösyistä joutunut vaihtamaan raaka-ainetta? Niin tai näin, vaikkei tältä osin pizza ollut ”autenttista”, ja vaikka se on varmasti italialaisittain totaalinen skandaali, todella hyvää se oli.
Illalla pääsimme kokemaan aitoa torinolaisesta hulinaa Il Padellino-ravintolassa, jossa ei lisäksemme varmaan ulkomaalaisia juuri ollut. Minä pääsin nauttimaan köyhän keittiön hiilihydraattipommista, nerokkaasta perinneruoasta pasta e patate – eli pastaa ja perunaa! Tässä ravintolassa nimittäin ruoasta oli vegaaninen versio erikseen (normaalisti siihen kuuluu laardia, usein myös juustoa). Ravitsemuksellisestihan annoksessa ei ole mitään järkeä, mutta ihanaa se oli. Juomana minulla oli erinomaista greco il tufoa. Vegaanimielessä tämä ravintola ei kovin kiintoisa ole, joskin focaccia-tyylisistä pannupizzoista (pizza gigante) varmasti löytyy vegaanista tai sellaiseksi muunnettavaa, ja ne näyttivät herkullisilta. Mutta jos tuo erikoislaatuinen pasta kiinnostaa, suosittelen lämpimästi!
Maanantai 16.3.: Aurinkoinen puistopäivä
Takana oli pari sateista päivää, mutta onneksi viimeinen Torinon aamu koitti aurinkoisena ja raikkaana. Normaalisti ilmeisesti melko saasteinen kaupunki-ilma oli puhdistunut, joten olisi täydellinen päivä pitkälle kävelylle läheisessä Parco Valentinossa. Osuimme myös kauniin Po-joen rantarinteellä olevaan tosi kivaan Imbarghino-baariin, jonne pysähdyimme kahville, oluille ja pikkusuolaiselle. Pääsin vihdoin kokeilemaan kikhernejauhosta paistettua farinata-lättyä, josta arvasin etukäteen tykkääväni, cucina poveran rakastaja kun olen. En ollut väärässä. Baarin listalta näkyi löytyvän myös hummusta, paistettuja kasviksia, uunissa paahdettuja perunoita, omenacrumblea ja myöhemmin päivällä ”tonnikala”-panineja.
Tässä baarissa olisin voinut viettää koko päivän lukien, kirjoittaen, syöden ja juomia naukkaillen – alkoholivalikoima oli ihailtavan laaja.
Torino oli ihana kokemus, ja toivon joskus voivani palata sinne. Koska monet paikat ovat sunnuntaisin tai maanantaisin kiinni, pari vegaanista paikkaa jäi testaamatta. Mutta seuraavaksi hypättäisiin junaan kohti Venetsiaa!
No map