Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Olen kirjoittanut Hyvään kurkkuun pizzoista vain kaksi kertaa, enkä käykään Suomessa juuri koskaan syömässä pizzaa ulkona. Hyvää vegaanipizzaa kun on vaikea saada, ja laadukasta pizzaa ylipäätään, kun on kerran saanut maistaa täydellisiä Italian herkkuja.
Poikkeuksen tekee tietysti Turun Pizzarium, josta saa ohuiden pyöreiden pizzojen lisäksi minulle rakasta roomalaistyylistä palapizzaa eli pizza al tagliota, kirjaimellisesti ”leikattua pizzaa”. Paikka palvelee myös vegaaneita erinomaisesti. Tampereellekin on avattu lupaavalta kuulostava pizzaravintola Sitko, mutta siitä joskus toiste, kunhan ehdin testata sen.
Olimme Roomassa rakkaan vaimoni kanssa kaksi viikkoa juhlistamassa 20-vuotista yhteistä taivaltamme. Asuimme Pratin ja Trionfalen kaupunginosien välimaastossa Vatikaanin pohjoispuolella. Parin viikon aikana tuli syötyä liikaa, aivan liikaa, mutta ei sille mitään voinut, kun ruoka oli niin hyvää. Ravintola-atrioinnin lisäksi teimme ruokaa kotona, sillä naapurissa oli oivallinen Trionfalen kauppahalli.
Koska kuljimme reissulla paljon puistoissa, meillä oli usein tarvetta sekä eväsruualle että tuhdille välipalalle kotiin palattua. Tähän tarkoitukseen Rooma tarjoaa kaksi oivallista vaihtoehtoa: täytetyt voileivät ja pizzapalat. Ja tietysti katuruuan syöminen kauniilla piazzoilla suihkulähteen juurella on ylipäätään mukavaa.
Pizza al taglio -paikkoja on kaupungissa vaikka kuinka paljon, ja taso vaihtelee melkoisesti. Pääosin maku on vähintään kelvollista suomalaisesta näkökulmasta, mutta missään nimessä ei kannata tyytyä heikompaan, kun erinomaista on tarjolla. Vegaanille useimmissa paikoissa on tarjolla vain pizza rossaa (pelkkää tomaattikastiketta) tai pizza biancaa (yrttisellä oliiviöljyllä voideltua). Kummatkin ovat usein herkullisia. Esimerkiksi tällä matkalla lähileipomomme Forno Felizianin (via Candia 61) pizza rossa oli erinomainen lisä aamupalalle – ja voin suositella leipomoa lämpimästi muutenkin.
Jos pizzan vegaanisuudesta haluaa varmistua, voi kysyä:
Avete qualcosa pizza senza prodotti di latte e senza uova?
eli ”Onko teillä jotain pizzaa ilman maitotuotteita ja kananmunaa?”
Tällä matkalla emme ostaneet lähileipomon lisäksi palapizzaa mistään muualta kuin kahdesta lempipaikastamme. Ensimmäiseen törmäsimme aiemmalla reissullamme, kun asuimme hipsteröityvässä Montin kaupunginosassa ydinkeskustassa. Forno da Milvion (via del Serpenti 7) punasipulipizza räjäytti tajuntani, ja vaimon herkkutattipizza (ei vegaaninen) oli todella hyvää. Se on harvinaista, sillä roomalaiset eivät oikein osaa käyttää herkkutattia. (Nyt varmasti saan satikutia joltain ystävältäni.)
Milviossa oli siis pakko käydä uudelleen, etenkin kun vieressä on ihastuttava Montin aukio, jossa voi nauttia eväitään. Nuoremmalle väelle se on myös iltaisin hauska bilepaikka, minä olen jo liian vanha ja seestynyt. Sain vallan hyvää cicoria-pizzaa, mutta minun oli ihan pakko palata takaisin ostamaan pala pannupizzamaista sipulitomaattipiirakkaa. Se oli niin ihanaa, että oli päästä itku. Palvelu oli ystävällistä, ja leipomusten vegaanisuus tarkastettiin huolellisesti.
Asuimme tällä kertaa Cipron metroaseman lähistöllä, joten kuuluisa Pizzarium (via della Meloria 63) oli aivan likellä. Gabriele Boncin piskuinen pizzapaikka lähti jokunen vuosi sitten uudistamaan pizza al taglio -kulttuuria tarjoamalla jatkuvasti muuttuvia makuja korkealuokkaisista ja yllättävistä aineksista klassikkoja unohtamatta. Anthony Bourdainin Rooma-ohjelma teki Pizzariumin maailmankuuluksi, ja nyt sen edustalla tungeksiikin jatkuvasti iso määrä turisteja etenkin jenkeistä.
Henkilökunta puhuu selvästi mieluiten englantia, koska asiat sujuvat nopeasti, mutta kolmannella kerralla he suostuivat jo asioimaan aloittelijan kanssa italiaksi. Kun käytte täällä, yrittäkää olla nutaamatta ja häsläämättä. Minun tuli nimittäin sääli pizzakokkeja, jotka joutuvat vastailemaan foodieiden loputtomiin kyselyihin hirveässä ruuhkassa, kun lopputuloksena on silti parin hassun palan ostaminen. Toivottavasti palkka on hyvä.
Emme ehtineet käydä Pizzariumissa kuin kolme kertaa, sillä halusimme kiertää mahdollisimman suuren määrän ruokapaikkoja ja kokkailla kämpilläkin. Joka kerta oli kuitenkin tarjolla jotain uutta, joten kovin pian tähän ei kyllästyisi. Ensimmäisellä kerralla sain hyvää tulista munakoisopizzaa, pizza rossaa sekä sipulipizzaa, joka ei mielestäni ollut Milvion veroista. Vaimo kuitenkin piti siitä kovasti.
Toisella kerralla sain pizzapalojen päälle mahtavia paistettuja makeita vihreitä paprikoita. Tällä kertaa osassa pizzoista oli vegaanimerkinnätkin – tosin niiden lisäksi löytyi kyselemällä pari muutakin vaihtoehtoa.
Kolmas kerta oli paras, sillä sain ensimmäistä kertaa elämässäni täydellistä perunapizzaa. Perunaviipaleiden sijaan pizzan päällä oli sipulin kanssa paistettuja perunakuutioita. Eli pyttipannupizzaa! Turun Pizzariumissa perunapizzassa on ollut toistaiseksi aina juustoa, mutta toivottavasti tätä herkkua saa sieltäkin joskus.
Maistoimme myös tajuttoman herkullista caponatalla eli vihannespaistoksella peitettyä ja paprikakastikkeella maustettua pizzaa. Erikseen pitää mainita vielä vaimon juustoinen pizza, jossa oli mukana paahdettuja seesaminsiemeniä. Pääsin maistamaan niitä yhdestä juustottomasta kulmasta, ja siemenet toimivat täydellisesti kesäkurpitsan kukkien kanssa. Toivottavasti tästä on seuraavalla reissulla tarjolla vegaaniversio.
Kahden suosikkimme lisäksi Roomassa on varmasti tarjolla kosolti erinomaista pizza al tagliota. Etsimään vaan!
No map