Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan (pääosin) suomalaisten ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Olin odottanut tätä iltaa kuin kuuta nousevaa, sillä ravintolaa Il Margutta RistorArte on kehuttu kovasti arvioissa. Vuodesta 1979 toiminut Margutta on Rooman kuuluisin kasvisravintola ökykalliilla Espanjalaisten portaiden alueella, aivan Borghesen puutarhojen eli Pincion kukkulan juurella. Se sijaitsee pääväyliltä syrjässä olevalla kauniilla ja rauhallisella via Marguttalla.
Olimme varanneet ravintolasta pöydän, mikä kannattanee aina, vaikka tällä kertaa paikka ei ollutkaan ihan täynnä. Meitä palveltiin ystävällisesti ja johdatettiin pöytään viehättävässä salissa. Koskaan aiemmin en ollut päässyt syömään tällaiseen ympäristöön niin, että listalta voisi tilata vegaanista ruokaa ilman mitään ylimääräistä säätöä ja sopimista.
Olin katsellut etukäteen ravintolan vuodenajoittain vaihtuvia ruokalistoja ja valmistautunut henkisesti tilaamaan vegaanisen syysmenun, mutta syyskuussa Italiassa on tietysti vielä kesä. Kesäinen menu ei tuntunut yhtä kiinnostavalta, mutta tilasin sen yhtä kaikki, koska vegaanimenua nyt ei vaan juuri koskaan pääse tilaamaan.
Alkuun pöytään tuotiin kuohuviinilasit ja juures ja vihannesnaposteltavaa hyvän oliiviöljyn ja balsamicon kanssa. Ei mitään vikaa, mutta ei myöskään järin kekseliästä. Olisin mieluusti ottanut jonkin oikean alkuruuan enkä kuplivaa, koska sitä olisin voinut tilata halutessani itsekin.
Varsinainen alkuruoka oli onneksi mahtava. Se oli eräänlainen leipäsalaatti eli panzanella, mutta hieman ”purettuna”. Yleensä ruokalajien purkamistrendi ärsyttää minua, mutta tässä oli ideaa. Varsinaisen salaatin täydensi kylmä basilikasorbetti, joka räjäytti maun suun joka sopukkaan ja toimi mahtavana vastapainolla rapeille leipäpaloille. Tämä annos kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa.
Alku siis lupasi hyvää, mutta sitten alkoi lipsua. Seuraava ruokalaji oli täysin mauton quinoa-tarhapapuannos, jota en ymmärtänyt lainkaan. Se ei maistunut yksinkertaisesti miltään, ja jopa pavut olivat vetisiä. Jälkikäteen huomasin, että annoksesta saattoi puuttua paprikakastike.
Seuraava annos oli onneksi jälleen loistava ja ainutkertainen kokemus. Sain linguinia viikunoista, tomaatista ja sipulista keitetyssä hillomaisessa kastikkeessa hyvällä balsamicolla maustettuna. Tämä ei muistuttanut yhtäkään aiempaa pastaannosta, enkä vieläkään oikein ymmärrä, miten viikuna voi maistua tuollaisessa annoksessa niin hyvältä. Sitä on pakko kokeilla valmistaa itsekin. Makeaa mutta suolaista ja hapanta, suussa sulavaa, kuola valuu, ihanaa.
Auvoisuuden jälkeinen pettymys kirpaisikin sitten sitäkin enemmän. Sain tämän kaliiberin ravintolalle täysin luokattoman huonon ”tofumillefoglien”, jossa ainoa hyvä elementti oli koristeeksi uppopaistettu kesäkurpitsan kukka. Tofu oli mautonta, viipaleiden välissä oleva vihreä salsa mitäänsanomatonta, lisukkeena olevat porkkanat kuin Rosson raastepöydästä ja kuppi onnetonta guacamolea oli selvästi kokin mielenhäiriössä keksimä lisä. Tämä harmitti ihan tosissaan.
Ennen jälkiruokaa sain vielä tarpeettoman salaatin, jonka koostumusta en edes muista. No, Roomassa syödään usein salaatti ruuansulatussyistä aterian lopulla, ja pidän tuosta perinteestä. Nyt en pitänyt, ja kahden ihmeellisen ruokalajin muistot muuttuivat yhä hailakammiksi.
Tämän lisäksi palvelu valitettavasti ontui koko ajan. Joka ainoan kerran, kun meille tuotiin ruokaa, tarjoilija arpoi tai kyseli, kumpi nyt ottikaan vegaaniruokaa. Edes tilauksemme ottanut päätarjoilija, joka kyllä selvästi huomasi kömmähdykset ja kärsi niistä, ei tahtonut muistaa. Sainkin väärän jälkiruuan, jota ehdin maistella hetken, ennen kuin epäilykseni heräsivät. Onni onnettomuudessa, sillä vaimoni semifreddo oli täysi katastrofi. Oma kookospannacottani oli itse asiassa varsin kaunis ja herkullinenkin annos.
Eli seitsemästä annoksesta kolme oli hyviä, kaksi jopa ainutlaatuisia. En siksi missään nimessä suosittele vegaanimenun tilaamista kenellekään, mutta kyllä Marguttassa kannattaa selvästi käydä kokeilemassa parhaita annoksia. Jos olisin ottanut panzanellan, viikunapastan ja pannacottan, ylistäisin ravintolaa varmasti taivaisiin.
Il Margutta RistorArte
Via Margutta 118
Rooma
No map