Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Philadelphia, 15.4.
Whole Foods, Callowhill
Ympäristöystävälliseksi brändätty Whole Foods -ketju oli meille tuttu aiemmin lähinnä Top Chef -ohjelmasta, jossa ketjun marketeissa käydään tuon tuosta ostoksilla. Ei ole yllättävää, että luomun, terveydellisyyden, ympäristöystävällisyyden, sosiaalisen omantunnon ja muun kauniin kuvaston varaan rakentava ketju on sekä rakastettu että vihattu. Sen toiminta on maailmaa parantavan julkisuuskuvan takia tarkassa syynissä, ja esimerkiksi sen työvoimapolitiikasta onkin käyty viime vuosina paljon julkisia kiistoja. Kasvisruoan näkyvä asema, kierrätys ja ympäristövalistus yhdistyvät kaikenlaiseen hörhöilyyn kuten homeopaattisten tuotteiden markkinointiin terveysosastolla.
Whole Foods on tuonut kasvis- ja lähiruokaa laajaan tietoisuuteen, mutta sen tuotteet ovat myös keskitasoa huomattavasti hintavampia. Kulkiessa viihtyisillä käytävillä ja törmätessä yhä uusiin ihastuttaviin vegaaniruokiin tiedosti hyvin, että tällainen ei olisi mahdollista ilman laajaa ja paljon kuluttavaa ylempää keskiluokkaa.
Saapuminen herkkuosastolle karkotti kuitenkin nämä synkät ajatukset vähäksi aikaa, sillä oli nälkä ja mieliteko. Olimmehan menossa taidemuseoon kiipeämään samoja portaita, joilla Rocky Balboa treenasi, joten tarvitsimme polttoainetta. Minä suuntasin voileipätiskille ja pitkään tuumailtuani valitsin lukuisista vegaanisista täytteistä not chicken saladin ja intouduinpa ostamaan kylkeen vielä vegaanisen ”rapukakun”. Jälkimmäinen oli turhan rasvainen eikä erityisen hyvä, mutta voileipä oli kyllä hyvää. Ehkä se olisi kaivannut hieman lisää kosteutta, mutta en silti valittanut.
Vaimo kiersi valitsemassa salaattibaarista monipuolisen annoksen erilaisia jyväsalaatteja, tabbulehia, edamameja (vihreitä soijapapuja), erinomaisia krutonkeja ja todella hyvän makuista paahdettua tofua. Vaikka leipäni olikin hyvä, annoskateudelta ei voinut välttyä. Erilaisia vegaanisia keittojakin olisi ollut tarjolla.
Kyllähän tällaisen valikoiman lähimarkettiin ottaisi. Ruoka-annokset olivat kaiken lisäksi kohtuullisen hintaisia, toisin kuin useat muut tuotteet.
Whole Foods, Philadelphia
Kotisivut
2001 Pennsylvania Avenue
Blackbird Pizzeria
Seuraava ruokapaikka pitkän museokäynnin ja kävelyretken jälkeen oli ihan toinen juttu. Pikkuinen ”aktivistihenkinen” Blackbird Pizzeria sijaitsee viehättävällä punatiilisellä asuinalueella Queen Villagessa. Ravintola voitti vuonna 2014 vegan Philly cheesesteak -kilpailun, ja juuri ennen käyntiämme se oli tullut toiseksi tämän vuoden kilpailussa (voiton vei Royal Tavern). Tuota klassikkolihaleivän seitanversiota oli siis päästävä maistamaan.
Itse leipä oli tuore, rapeakuorinen ja lämpimäinen patonkisämpylä, joka täytettiin paistetulla seitanilla, paprikalla ja sipulilla. Koko komeus oli kostutettu kauttaaltaan herkullisella ja tulikuumalla soijajuustokastikkeella. Olinkin polttaa suuni kunnolla ensimmäisellä haukkauksella, mutta onneksi pelastava root beer oli käsillä. Hetken jäähdyteltyäni pääsin nauttimaan täysin siemauksin. Ja olihan se paras leipä jota olen koskaan syönyt. Seitan ei ole koskaan maistunut näin hyvältä. En kestä ajatella, että en ehkä koskaan saa sellaista uudelleen. Kuka alkaisi tehdä täydellistä vegaanicheesesteakia Suomessa? Auttakaa!
Vaimokin tilasi vegaanisen annoksen, kikherneistä tehdyn mock tuna -wrapin. Sekin oli oikein hyvää, mutta olemme tehneet vastaavanlaista salaattia lukuisia kertoja ihastuttuamme reseptiin Yeah That ”Vegan” Shit -sivustolla, ja kyllä se vaan niin on, että Lindy Loon resepti on parempi.
Mutta siis: paras voileipä ikuna. Hands down. Totally worth the trip. Kiitos.
Blackbird Pizzeria
Kotisivut
507 6th Street
No map