21.1.2020
Kirjoitin edellisen arvion Sohwin ateriasta noin viisi vuotta sitten. Minun on pitänyt palata aiemmin, mutta paikka on ollut joko täynnä tai matkasuunnitelmani ovat muuttuneet viime hetkellä. Vihdoin tällä reissulla sain sovittua ruokatärskyt tutkijakollegani kanssa. Miten sopivaa – olin luennoinut ja keskustellut koko päivän ruokaturvasta ja ruokajärjestelmistä. Nälkähän siinä tulee.
Sohwi oli kymmenisen vuotta suomalaisen ravintola- ja baarimaailman tienraivaajia, sillä listoille ilmestyi vegaanisia annoksia jo ennen kuin kukaan osasi uneksiakaan minkäänlaisesta ”vegaanibuumista”. Noihin aikoihin seitanpihviannos oli ainutlaatuinen harvinaisuus – Tampereen alkuperäinen Veganissimo taisi olla ensimmäinen ravintola, jossa sellaisen söin, Sohwi toinen. Joskus 2010-luvun alussa syömäni pihviannos oli ehdottomia suosikkejani, ja vaikka viitisen vuotta sitten seitan ei enää toiminut niin hyvin, jäi Sohwi mieleen Jyväskylän ”go to” -paikkana. Ajat kuitenkin muuttuvat ja tarjonta laajenee, joten oli korkea aika palata.
Nykyään listalla on puolen tusinaa vegaanista annosta. Kollegani tilasi misotofun, minä päätin testata vanhan Sohwin Seitanin ja tilasin kylkeen jaettavaksi kukkakaalisiipiannoksen.
Ehdottomasti parhaita kukkakaalisiipiä olen syönyt Tampereella Muusassa ja Jack the Roosterissa. Ne asettavat minulle riman tässä ruokalajissa, ja täytyy sanoa, että kauas Sohwi jäi. Kukkakaaleihin oli kyllä saatu makua, mutta leivitys oli liki olematon, jolloin annoksen ”siipimäisyys” jäi uupumaan. Söimme ne kollegan kanssa ihan tyytyväisinä, mutta tätä annosta tilaisin tuskin toiste. Silti ihan hyvä annos dippikastikkeineen ja vihanneksineen.
Seitan oli tyyliltään samanlainen kuin viitisen vuotta sitten: tiiviistä kuivakasta seitanista leikattuja viipaleita. Maku ei ollut erityinen, mutta onnistuneen kastikkeen, closeslawn ja mehevien bataattiperunoiden kanssa kokonaisuus toimi tarpeeksi hyvin. Mukiinmenevää baariruokaa.
Jaoimme jälkiruoaksi misobrownien. Se oli tiivis, minun makuuni tumman suklaan sopivan karvauden säilyttänyt viipale, jossa oli paksu suklaakuorrutus. Mison aromin erotti joukosta juuri ja juuri. Ihan hyvä, mutta tämäkään ei erityisesti innostanut.
Mitä tästä sanoisi? Sohwi on perinteikäs baari, josta tykkään, ja sinne päätyessäni saattaisin hyvinkin tilata ruokaa jatkossakin. Mutta varta vasten en enää lähtisi sinne syömään. Siksi en oikein enää osaa laittaa sitä suositusten joukkoon.
* * *
Aiempi arvio 5.3.2014
Kävin Sohwissa 90-luvulla paljon, mutta en koskaan syömässä. Minulla on paljon muistoja paikasta, joskin hämäriä. Sen pitkä sukellusvenemäinen pohjaratkaisu ja salin keskeltä maan uumeniin laskeutuva hasardi vessaportaikko palaavat usein uniini eräänlaisena ikonisena kapakkuutena. Tiedättehän ne unet, joiden rakennukset ovat elämämme paikkojen kollaaseja, joita yhdistävät yllättävät ovet, hämärät huoltokäytävät tai muut oudot yhteydet? Jostain syystä Sohwi jäi osaksi unieni maantiedettä.
Kuten sanottu, en koskaan syönyt Sohwissa nuoruudessani. Silloin ei ylipäätään ollut rahaa syödä, vaikka rahaa paloikin. Jyrock-reissuilla taisimme syödä lähinnä evääksi reppuun tehtyä riisi-soijabiittimuhennosta tai makaronia ja ”kastiketta” eli kaikkea kaverin jääkaapista löytyvää makua tuovaa salaattikastikkeesta soijakastikkeeseen. Toisaalta noina vuosina tuskin olisin saanut tilattuakaan Sohwista mitään muuta syötävää kuin ranskalaisia perunoita. Oli aina nälkä. No, on nytkin, mutta se on ihan eri juttu.
Jyväskylän ruokapaikat alkoivat tulla tutuiksi vasta viime vuosina useilla kirjamessu- ja tiedetapahtumareissuilla niin & näin -lehden kanssa. Hämmästyinkin kuullessani jokunen vuosi sitten, että Sohwissa on tarjolla oivallista vegaaniruokaa. Kokeilin sitä muistaakseni vuonna 2010 tai 2011, mutta vasta nyt ehdin sinne uudestaan nimenomaan Sylviä silmällä pitäen.
Sohwi tarjoaa runsasta ja pääosin lihaisaa baariruokaa, mutta ilmeisen pitkään he ovat pitäneet listoillaan myös seitan-annoksia. Olin tulossa kirjailtaan rakkaaseen Baari Vakiopaineeseen, mutta sitä ennen oli syötävä, joten suuntasin seitan-atrialle. Onnekkaasti baarin lista oli juuri uusittu, ja kaikista annoksista sai reilun alennuksen. Tilasin seitanpihvit lohkoperunoilla ja silmäilin jo alustavasti jälkiruokalistaakin, kun kerran sai halvalla.
Annokseen kuului kolme seitanpihviä, jotka muistuttivat ehkä enemmän paksuja makkaraleikkeitä. Seitania ei ollut siis leivottu pihvimäiseen muotoon, kuten muistaakseni edellisellä kerralla, vaan pihvit oli leikattu isommasta kappaleesta.
Seitan oli myös selvästi valmistettu vain uunissa paistamalla, ei ensin keittämällä ja sitten paistamalla, kuten joissain resepteissä. Molemmissa on puolensa ja riskinsä. Parhaimmillaan jälkimmäisestä on tuloksena mehevyys ja sitkaisuus, huonoimmillaan taulusienimäinen koostumus. Pelkkä uunissa paahtaminen tuottaa tasaisemman tuloksen, mutta seitan on tiiviimpää ja kuivempaa, kuten tämäkin. Se oli kuitenkin maustettu hyvin, espanjalaistyylisen makkaran tapaan. Ihan nappiin valmistus ei ollut mennyt, sillä maussa oli lievää tunkkaisuutta. Mutta seitan on vaikea laji. Paremmasta päästä tämä oli silti syömäni ravintolaseitanin joukossa.
Pihvien kanssa tarjottiin hyviä uunivihanneksia, tulinen tomaattikastike sekä uuniperunoita, jotka kaipasivat parempaa paahtopintaa. Pienistä puutteistaan huolimatta tämä oli kuitenkin oikein hyvä ravintola-annos.
Jälkiruokalistalta löysin vegaanisen ”brownien” tai pikemmin leivoksen, jossa browniepohjan päällä oli raikasta kreemiä ja käsin tehtyä kovaa suklaata. Herkullista.
Kiitokset Sohwille, joka onnistui ehkä muokkaamaan unieni maisemaa monipuolisemmaksi.
Sohwi
Vaasankatu 21
Jyväskylä
ma 14–20
ti–to 14–21.30
pe 14–22
la 14–24
su 14–20