1.10.2021
Olin odottanut paluuta Komppeliin innolla edellisten kirjamessujen jälkeen: mieli halusi leivitetyn seitanleikkeen tuomaa nostalgiaa. Tamperelaisen Pyynikin Brewhousen annos ehti välillä lievittää ikävää, vaikkei se ihan Komppelin tasolle noussutkaan. Valitettavasti annos on sittemmin poistunut ravintolan listalta. Järjestin illallistapaamisen rakkaiden 90-luvun aktivismivuosina tapaamieni ystävien kanssa, ja halusin palata Komppeliin juuri heidän kanssaan.
Ensimmäinen messupäivä oli takana, ja koska messuhalli ei koskaan varsinainen vegaanisen ruoan keidas ole ollut (sai kahvin kanssa sentään nykyään pasteijan tai voileivän), minulla oli hurja nälkä. Ystävät pistivät tilauksen sisään jo kävellessäni kohti ravintolaa, joten lautanen saapui oluen kera eteeni mukavan nopeasti. Iskin kiinni.
Annos oli mielestäni vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla, sillä seitanleikkeen leivityksessä oli vahvemmin makua, sitä oli paistettu rohkeammin (mutta ei liikaa), ja nuijimisesta oli tullut seitaniin jopa hieman säikeinen tuntuma. Erinomaista! Perunat olivat jälleen päteviä, ja kasviksissakin oli nyt kunnolla makua – enää ne eivät huokuneet vuosikymmenten takaista nostalgiaa.
Tämä on ainutlaatuinen ja herkullinen annos, jonka pariin aion palata jokaisella kirjamessureissulla. En tullut kysyneeksi, ovatko lista-annokset tarjolla lounasaikaan, mutta lounaslistalta ei juuri vegaaniselta vaikuttavia annoksia löydy. Kannattanee siis suunnata tänne jatkossakin ilta-aikaan.
* * *
Aiempi arvio 3.10.2019
Pari tuttua oli maininnut tämän turkulaisen ravintolan tarjoavan seitanleikettä, joten olin lisännyt sen jo jonkin aika sitten to eat -listalleni. Minulla ei ollut minkäänlaista kuvaa Komppelista, mutta olin muodostanut jostain syystä mielikuvan ”kaurismäkeläisestä” perinteisestä ravintolasta vähän elokuvan Kauas pilvet karkaavat tyyliin. Siis hieno mutta ei liian hieno. Yllätyin, kun se paljastuikin pikkuiseksi kortteliravintolaksi, jonka tyyli oli jossain baarin ja ruokalan välimaastossa. Oikein viehättävä paikka, ja palvelu oli mukavan mutkatonta.
Tilasin seitanleikkeen, enkä edelleenkään tiennyt, mitä odottaa. Kun lautanen kannettiin eteeni, ylitseni kävi muistikuvien hyökyaalto. Sehän oli ilmiselvä wieninleike, kaverinaan maustevoi, sitruuna, persiljasilppu ja aikanaan eksoottiset kaprikset! Tuota klassikkoa en ole kovin monta kertaa elämässäni syönyt, sillä 70- ja 80-luvuilla perheessämme ei juuri syöty ulkona. Automatkoilla mutustimme eväsleipiä ja joimme muovipullosta omaa mehua, asuntovaunumatkoilla lusikoimme Knorrin pussikeittoja.
Mutta joskus rutiini katkaistiin. Elämäni tärkeimpiä ravintoloita on tästä syystä jokin tienvarren syöttölä vähän ennen Lahteen saapumista, sillä siellä lienen saanut ensimmäisen kerran wieninleikkeen (tai vastaavan) ja ranskanperunoita. Tai sitten se oli Helsingissä, kun tätini vei minut syömään hienosti Pam Pam -ravintolaan. Se on niin muinainen paikka, että ainoa internetjälki löytyi Helsingin kaupunginmuseon valokuvakokoelmista. (Vieläkin kaduttaa, että toisen kerran tädin tarjotessa aterian valitsin Carrolsin Pam Pamin sijasta. Tunsin oloni puijatuksi mainosten orjaksi. Miksi, oi miksi?)
Minkälainen seitanleike oli? Se oli yksi parhaimmista ja omaleimaisimmista nauttimistani seitanaterioista. Koostumus oli nuijimisen ja leivittämisen vuoksi niin omaleimaista, että sitä on vaikea verrata mihinkään muuhun seitaniin. ”Maustevoi” ja sitruuna toivat juuri sopivasti lisämakua ja kostuketta. Panko-kuorrutus toimi erinomaisesti.
Kumppanina oli oivallisia meheviä perunoita, joiden kuori oli rapeutunut hienosti. Kasvikset taas toivat mieleen 70-luvun: ei niitä ollut keitetty kuoliaaksi kuten silloin, mutta samalla tavalla yksinkertaista. Keitettyyn porkkanaan oli jäänyt reippaasti purutuntumaa ja se oli ihan hyvää, mutta parsakaalista puuttui makua. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään.
Ravintolasta löytyy myös hampurilainen soija-linssipihvillä, mikä kiinnostaa kovasti! Lounaslistalla vegaanisia ruokia ei näy, enkä tullut kysyneeksi asiasta. Tänne palaan siis varmasti uudelleen, ja suosittelen ilolla.
Ravintola Komppeli
Puistokatu 3
Turku
ma–to 10.30–20
pe 10.30–21
la 12–21
(Lounasajat 10–15)