27.–28.3.2023

Saavuimme Kööpenhaminaan niin myöhään illalla, että jaksoimme vain raahautua hotellille nukkumaan. Onneksi junaeväitä oli ollut sen verran, että illallisen väliin jättäminen ei haitannut. Unien jälkeen oli aika herätä 51-vuotiaana armaani vierestä. Wonderful, wonderful Copenhagen!

Aamiaisen jälkeen suuntasimme viereisille torikauppahalleille (Torvehallerne). Siellä ihan ehdoton vierailukohde oli vegaanisia ”pusuja” myyvä Glean. Kyllä, pusuja! Kuten moni muu asia, 70-luvun lapselle nämä vanhemmalta nimeltään loukkaavat herkut edustivat suurta luksusta. Niitä saattoi saada joinain harvoina poikkeushetkinä sukulaisreissulla tai kavereiden luona juhlissa: en muista, että niitä olisi kotiin ostettu. Omat taskurahat kuitenkin kannatti sijoittaa kymmenen pennin irtsareihin tai karkkikaupasta saataviin edullisiin suolapähkinöihin, ei moiseen yksittäispakattuun herrain herkkuun.

En ole nykyään ihan kauhean perso makealle, joten en seonnut täysin. Söimme vaimon kanssa kumpikin yhden, ostin kuuden pusun paketin kotiin, ja seuraavana päivänä kävimme vielä syömässä kahvin kanssa toiset. Vähän nyt kismittää silti, etten ostanut kahta pakettia kotiin mukaan. Tai esimerkiksi evääksi junamatkalle. Olisipa niitä nyt.

Torihallien vierestä ostimme Bingo-nimiseltä kioskilta kiinalaisen aamiaispannukakun, koska sellaisenkin sai vegaanisena. Mitään tällaista en ollut koskaan syönyt! Saimme seurata krepin tyylisen pannukakun paistamista, sen täyttämistä (nachoja, kaalia, avokadoa) ja taittelua voileipämäiseksi paketiksi. Täytteet eivät olleet kaikkein kiinnostavimpia, mutta suutuntumaruokana tämä oli todella hauska. Mausteissa tuli vahva mison ja jonkin gochujang-tyylisen kastikkeen aromi, josta tykkäsin hulluna, vaikka olihan se aamiaiseksi raisua.

Hobittielämäni jatkui kolmannella aamiaisella, kun lähdimme kävelemään kohti kuninkaallista kirjastoa. Olihan sentään syntymäpäivä, rakkaani. Matkalle nimittäin osui Hanegal-puljun hodarikioski. Ja koska tarjolla oli vegaaninen versio, pakkohan sitä oli. Tykästyin tähän kovasti: nakki oli yksi parhaimpia paitsi maultaan myös sopivan sitkaalta mutta kivasti repeävältä suutuntumaltaan (”täyslihaisen” tuntuinen siis), mausteita oli kosolti muttei liikaa, ja päälle asetellut maustekurkut olivat hauska idea.

*

Illaksi olimme varanneet pöydän vegaanisesta Atlas Barista. Se toimii hienostuneemman vegaanisen Urten-ravintolan yhteydessä. Kuten reissun aikana tuntui olevan melkein kaikkialla, tämäkin vegaaninen ravintola oli supersuosittu – jopa niin suosittu, että henkilökunta ei ihan pysynyt perässä illan aikana. Palvelu oli tosi ystävällistä ja iloista, mutta välillä asiat jumittivat. Tämä ei kuitenkaan meitä haitannut. Tästä sukeutui unohtumaton syntymäpäiväillallinen.

Alkupalaksi minä söin rapsakkaa BBQ-tempehiä, joka oli varsin hyvää, mutta vaimon osterivinokkaasta tehdyt ”kampasimpukat” kukkakaalipyreellä veivät kyllä voiton. Tuo annos olisi kelvannut mihin tahansa hienoon ravintoaan.

Pääruoaksi söin ihanan mehevää pestolla kuorrutettua lasagnea, jonka kastikkeessa oli linssejä. Tämä oli yksi parhaimpia ravintolassa syömiäni vegaanisia lasagneja ikinä, ja lisukkeena oli raikasta tsatsikia, erinomaisia marinoituja tomaatteja ja pieni salaatti. Vaimon burrito taas oli kunnianosoitus pavuille, aivan erinomainen ja tuhti annos, jonka kyljessä oli mainittujen tomaattien lisäksi oiva guacamole, salaattia ja creme fraichea. Ja koska oli syntymäpäivä, kakkua oli saatava! Vadelmainen ja vaniljainen perinteinen täytekakku oli yksi parhaita vegaanisia kakkuja koskaan.

Tuskin voin suositella tätä paikkaa kyllin painokkaasti!

*

Aamulla oli sopivasti aikaa ennen junan lähtöä, joten kävimme vielä pikkulounaalla torihalleilla. Rørtistä löytyi tanskalaisia voileipiä myös vegaanisina! Vaihtoehtoja oli kolme. ”Leftover” sisälsi kaikkia muusta kokkaamisesta yli jääneitä vihanneksia, maa-artisokkaa ja sieniä, ”Ingrid in Winter” taas uuniselleriä, hernehummusta, sipulia ja kaalia. Juomaksi otimme erinomaista kirpeää kombuchaa. Kumpikin leipä oli herkullinen, makumaailmaltaan maanläheinen mutta kuitenkin monipuolinen, ja raaka-aineet pääsivät niissä kunniaan.

Käväisimme vielä pusuilla, kuten mainitsin, ja ostimme junaan salaattiannokset sekä parit vegaaniset empanadat espanjalaisen katuruoan myyjiltä. Niiden kanssa junamatka Tukholmaan sujui mainiosti – paitsi että chimichurri oli valunut astiastaan ympäri ruokakasin.

Sarjan viimeisessä osassa ”tervetuloavillkommen” ja ”stig ombord” eli matkan ruotsinlaivakokemukset!

No map