21.–23.3.2023
Rooman reissun jälkipuolelta ei ole vegaanisessa mielessä enää niin paljon raportoitavaa, muun muassa siksi, että (onneksi ohimenevien) vatsavaivojen takia meiltä jäi viimeinen illallinen väliin. Niinpä edellisellä reissulla kokeilematon vegaaninen Ma Va jäi vieläkin testaamatta. Sinne on vielä joskus palattava, jos Roomaan pääsen.
Kaikenlaista hyvää söimme, muun muassa ihmeellisen muunnelman villiminttuisesta roomalaisesta artisokasta perunamuusin päällä ystävän ravintolassa Montissa. Mutta ravintolaa ei kuitenkaan erityisesti kannata vegaanisen ruoan etsijälle suositella. Keskityn siis tässä niihin paikkoihin, joista on olennaista sanottavaa.
*
Ensinnäkin löysimme uuden gelateria-suosikin, joka voitti jopa erinomaisen Gelateria dell’Angeletton. Ihan kotimme lähellä Trionfalessa toimivassa Millenniumissa sain parasta sataprosenttista suklaafondanttia sekä elämäni parasta pistaasijäätelöä. Yhdistelmä oli niin täydellinen, että kävimme hakemassa vaimon kanssa sitä kolme tai neljä kertaa. Muitakin vegaanisia makuja toki olisi ollut.
*
Trionfalessa, Cipron metroaseman lähellä, toimii myös alkuperäinen Gabriele Boncin Pizzarium, jossa kuusi vuotta sitten tuli käytyä useasti. Kansainvälinen foodie-sekoilu oli ennallaan: pieneen pizzakioskiin jonotti väkeä eri puolilta maailmaa, ja yhden amerikkalaisen seurueen oli tuonut paikalle matkaopas. Kaukana oltiin Forno da Milvion tunnelmasta.
Sen sijaan vegaanisesta näkökulmasta meininki oli muuttunut. Kun kuusi vuotta sitten pääsin kokeilemaan kaikenlaisia makuja, mm. täydellistä peruna- ja caponata -pizzaa, nyt vegaanisena löytyi vain tulista pizza rossaa sekä cime di rapalla täytettyä biancaa. Tykkäsin kyllä molemmista. Mutta täytyy sanoa, että jos ennen Milvio ja Pizzarium olivat minulla suht samalla viivalla, nyt menisin joka kerta mieluummin Milvioon syömään. Ehkä myös siksi, että vanhemmiten tuollainen ruuhka ahdistaa yhä enemmän, enkä jaksa ihmisiä, jotka tiskille saavuttuaan alkavat kysellä joka jumalan pizzapalasta, mitä siinä on, yleensä itsetietoisen äänekkäällä amerikanenglannilla.
*
Meidän Rooman reissuumme kuuluu myös ehdottomasti vierailu Piramiden metroaseman lähellä olevalle ei-katoliselle hautuumaalle rauhoittumaan, itkemään, katselemaan kasveja ja juttelemaan kissoille, joiden turvapaikka hautuumaa on. Yllättäen löysin likeltä myös minulle ennestään tuntemattoman buffetlounasravintolan 100% BIO. ”Centopercento” oli aivan ihana paikka, ja se nousi OPS!-ravintolan rinnalle aivan ehdottomasti. Täällä tunsi syövänsä ennen kaikkea italialaista konstailematonta kotiruokaa, josta merkittävä osa on vegaanista ilman jäljittelyä. Ja täällä kiitin taivaita siitä, että olimme matkalla vihreiden lehtivihannesten parhaaseen aikaan.
Söin tietysti kaksi lautasellista. Ravintolan runsaasta ja monipuolisesta buffetista löysin muun muassa cicoriaa, paahdettua radicchiota, arancinoja, perunakroketteja, muhennosta keltaisista härkäpavuista, uuniperunoita, uunikaalipaistosta, seitania pinaatilla, tempehiä radicchiolla, inkivääriporkkanoita, kikhernepataa, papupalleroita, riisiä cime di rapalla ja paahdettua cavolo neroa. Sen lisäksi löytyi mm. fusillia pestolla, viljaa vihanneksilla, fenkolia mustapippurilla, pinaattia hapanilmelällä punajuurella, mandariini-rucolasalaattia, uunissa paahdettua romanescoa ja kukkakaalia sekä erilaisia tahnoja.
Jälkiruokaakin olisi ollut, mutta ison lounaan jälkeen en jaksanut. Ravintolassa oli ihana tunnelma. Asiakkaita oli kaikenikäisiä ja -näköisiä, henkilökunta oli ystävällistä ja punnitussysteemi oli kekseliään toimiva – ja santsaamaan houkutteleva.
Nyt oli aika jättää hyvästit Italialle. Seuraavana odottaisi München, mutta edessä olisi vielä välipysäkki Veronassa ja reissun ainoa oikein kunnon ruokapettymys. Kuten Lea Pennanen asian ilmaisi: ”Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla.”
No map