30.1.2024
Vuodesta 2019 lähtien toiminut Nolla korostaa toiminnassaan jätteen ja hävikin välttämistä sekä lähi- ja kausiruokaisuutta, kaiken kaikkiaan kestävyyttä laajassa mielessä. Koska nämä asiat tulevat tosi lähelle tutkijaminäni työtä, minun olisi pitänyt käydä aterioimassa jo aiemmin. Halusin kuitenkin ehdottomasti mennä Nollaan ensimmäisen kerran armaan vaimoni kanssa, ja visiitti vähän venyi, kun yhteisillä reissuilla uusien paikkojen testailun kanssa kilpailevat aina rakkaat tutut paikat. Mutta saimmepa vihdoin aikaiseksi, ja onneksi saimmekin, sillä Nolla liittyi saman tien mainittuun suosikki-illallispaikkojen joukkoon. Tänne palaamme varmasti.
Pöytää varatessa olin ilmoittanut syöväni vegaanisen illallisen. Vaihtoehtona olisi ollut joko maistelumenu tai valmiiksi vegaanisia annoksia listalta, ja päädyimme jälkimmäiseen. Otimme myös juomapaketin, jota voin suositella lämpimästi. Vaikka en ole suinkaan mikään viinituntija, sain illan aikana monia uudenlaisia makuelämyksiä juomapuolellakin. Mainittakoon tässä kohtaa myös erinomaisen ystävällinen palvelu. Sekä juomat että ruoat esiteltiin selkeästi ilman sellaista ylenmääräistä luennointia, johon joskus törmää, mutta kuitenkin antaen tarpeeksi tietoa ja taustoja.
Ensimmäinen annos oli punajuuritartar, jossa tumman savuisen punajuuren lisäksi sitä oli valmistettu myös hapokasta ”yläpäätä” tuovalla escabeche-tyylillä. Tartarin joukossa olevat korianterin siemenet, tuttu maku omasta puutarhasta, toivat havumaista aromia annokseen. Punajuuren vahvojen aromien vastapainona oli marjainen kastike, olisiko ollut karhunvatukkaa tai mustikkaa? Tämä oli paras koskaan syömäni kasvistartar.
Kakkosannos oli vieläkin parempi, ja se toi vahvasti mieleen jo lopettaneen suosikkiravintolani Maannoksen. Tuhdissa sieniliemessä tarjottiin gnoccheja ja sieniä eri tavoin valmistettuna, mukaan lukien fritattua siiliorakasta, jota en ollut ehkä koskaan ennen syönyt. Liemen joukossa se toi mieleen hämmentävästi italialaisen köyhän keittiön leipäkeitot, joita rakastan. Gnocchit pysyivät pinnasta rapeina mutta ottivat kuitenkin sieniliemen makua vahvasti sisäänsä. Ihmeellinen annos, jonka juomakumppanina suomalaisen perhetilan Le Fruit Enchanté toimi ihanasti – muistan tämän viinin paitsi makunsa vuoksi myös siksi, että rakas ystävä on suunnitellut etiketin.
Pääruoka oli todella monitahoinen ja jopa raikas näiden alkuruokien vahvojen makujen jälkeen. Pohjana oli paahdettua juuriselleriä, kumppanina ihanasti kypsennettyjä shalotteja, valkoherukkaa ja sipuleista tehty täyteläinen paistinliemi. Tämä oli ehdottomasti yhdistelmien annos, ja liemi oli kaikkea yhteen nivova elementti, kuten kuuluu. Paahteisuus, poksahtelevat herukat, karamellisoitunut sipuli, makea selleri ja liemen umamisuus ja suolaisuus kantoivat hienosti.
Jälkiruoan pohjana oli kurpitsaa. Vähän mietin, miten se toimisi minulle, sillä kasvatamme omassa puutarhassamme paljon kurpitsaa, jopa liian paljon. Tänä vuonna sato oli niin runsas, että ehdimme kyllästyä, ja kurpitsat olivat ehkä normaalia makeampia, kun me taas olemme suolaisemman ja pähkinäisemmän aromin perään. Nollan jälkiruoka tutustutti kuitenkin kurpitsaan taas ihan uudella tavalla. Jäätelö nimittäin ei ollut oikeastaan kurpitsaisen makea vaan pikemminkin raikas. Mieleen tuli Tampereen Kajon lanttujäätelö vuosien takaa. Makeutta toi kurpitsakaramelli, ja koostumusten kirjoa temperoi suklaa ja kurpitsa-tuilekeksi. Kumppaniksi sain oivallista jälkiruokaviiniä, jossa paahteisuus ja rusinaisuus yhdistyivät jännällä tavalla raikkauteen. Ihan tällaista en ole koskaan juonut, ja pelkästään tuoksutella olisin voinut loputtomasti.
Täydellinen ilta tämä, siis.
Nolla
Fredrikinkatu 22
Helsinki
ma suljettu
ti–to 17–23
pe–la 17–00
su suljettu