2.12.2024
Kesällä 2022 avattu Ravintola Elm toimii Puistokatu 4:ssä, ”Tieteen ja toivon talossa”, joka on tullut tutuksi tutkijaminälleni monella tavalla. Elmissä olin tätä ennen käynyt muistaakseni syömässä vain kerran tutkijaseminaarin yhteydessä pikaisella keittolounaalla. Yhdessä kesätapaamisessa olen myös nauttinut Elmin väen grillaamista makupaloista, jotka olivat mahtavia. Nyt vietimme kokouslounasta isommalla porukalla kolmen ruokalajin voimin, ja kokemus oli sen verran hieno, että oli aika tehdä arvio.
Kaikki ruoat oli tilattu lounaalle vegaanisina. Verkossa ruokalistassa on merkintä ”v” useissa kohdin lounas- ja iltalistalla, ja arvelisin sen tarkoittavan vegaanista. Kannattaa kuitenkin varmistaa, mutta joka tapauksessa valmius vegaaniseen ruokaan on vähintäänkin vankka.
Ensimmäinen ruokalaji oli portugalilainen klassikkokeitto caldo verde, jonka ainekset ovat köyhän keittiön tapaan vaatimattomat: perunaa, sipulia ja lehtikaalia. Minun oli pitänyt vuosikausia kokeilla kokata tätä itse, koska arvelin, että rakastuisin siihen, ja koska kasvatamme noita aineksia aina kosolti omassa tarhassame. Ja rakastuinhan minä.
Sakea perunainen ja sipulinen liemi oli ottanut makua pieneksi hakatusta ja siinä kypsennetystä kähärästä lehtikaalista. Rakennetta taas toivat sekä oivalliset krutongit että rapeaksi paahdettu palmukaali. Lämmin suositus, jos tämä osuu vaihtuvassa lounaslistassa kohdalle! Ja tätä teen varmasti itsekin, viimein.
Pääruokana oli mussaka, musaka, moussaka, messa’aa, yksi noista välimeren alueen klassikkoruuista, jonka moni maa haluaa omia alkuperäiseksi ja aidoksi keksinnökseen. Se on kreikkalainen, turkkilainen, egyptiläinen ja balkanilainen – ja nimellä muṣagga‘a tuttu myös Lähi-idän arabimaissa. Resepti tietysti vaihtelee, ja joskus ruoka tarjotaan kylmänä, joskus lämpimänä. Peruna ja munakoiso ovat keskeiset ainekset. Tämä mussaka oli rakenteeltaan lasagnemainen, herkullisen bechamelin tai vastaavan kastikkeen tukevoittama.
Kreikkalais- tai turkkilaistyylisenä aiemmin syömäni mussaka on ollut minulle aina vähän epävarma ruokalaji: tavallaan pidän, mutta useimmiten se on silti aivan liian öljyistä. Tämä versio oli sen sijaan täydellisen tasapainoinen, ja sekä munakoiso että peruna pääsivät täydellisesti oikeuksiinsa. Perinteisen jauhelihan sijaan kerrosten välissä oli hakkelusta, joka muistutti kalamata-tapenadea, mutta en päässyt selville siitä, mitä se oli. Se ei ollut niin vahvan makuista kuin tapenade, joten mietin, olisiko se sittenkin sienihakkelusta – tai noiden yhdistelmää. Hyvää joka tapauksessa. Mussakaa ympäröivä tomaattikastike oli oivallista sekin.
Ainoastaan jälkiruoka meni ohi maalin, sillä kahden ruokalajin jälkeen valtavan kokoinen viipale todella tuhtia suklaakakkua oli liikaa. Aina harmittaa jättää ruokaa syömättä: paljon pienempi viipale olisi riittänyt ja sekin olisi kaivannut oheen jonkin keventävän maun.
Joka tapauksessa tämän kokemuksen pohjalta palaan varmasti Elmiin jossain vaiheessa myös illalliselle.
Ravintola Elm
Puistokatu 4
Helsinki
ma–pe 11.30–14.30; 17.00–22.30
la 13–23
su suljettu