9.-11.3.2018

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Päätimme juhlia rakkaan pikkuveljeni nelikymppisiä koko veljeskatraan voimin reissun päällä, joten pääsin käymään Puolassa ensimmäistä kertaa. En tiennyt matkakohteeksi valikoituneesta Gdanskista oikeastaan mitään, ja nuorempi isoveljenikin oli käynyt siellä viimeksi vuosikausia sitten. Harvoin myös lähden matkaan näin valmistautumattomana: olin niin turkasen kiireinen, etten kerennyt tutkailla edes ruokapaikkoja perusteellisesti etukäteen! Siihen nähden reissun ruokapuoli meni suorastaan erinomaisesti, ja mahtavaa oli muutenkin. Veljesten kanssa kimpassa mölistessä on aina hyvä päästä ympäristöön, jossa muut ihmiset eivät todennäköisesti ymmärrä puhettamme.

Saavuttuamme hotellille oli kiire löytää lounasta, ja onneksi lupaavin verkkotutkailuilla löytämäni ravintola (kiitos jälleen, Facebookin Ulkomaiden vegaanivinkit -ryhmä!), erilaisia mykyjä ja piirakoita tarjoava Pierogarnia Mandu, oli melkein kulman takana. Kuvissa paikka näytti melkein pikaruokapaikalta, mutta sitä ylistettiin arviopalveluissakin niin paljon, että pakko oli uskoa. Saapuessamme lounasajan jälkeen ravintola oli edelleen ihan täynnä väkeä, pääosin melko nuorta. Katselimme erilaisten mykyjen näpräämistä keittiössä hetken kunnes pääsimme pöytään. Tarjoilija puhui oivallista englantia, meidän puolamme kun rajoittui pariin fraasiin.

Vegaaniset annokset oli merkattu listaan selvästi: pari keittoa ja yksi uppopaistettujen mykyjen annos. Tilasin vihannessopan ja mykyt. Kun soppa kannettiin eteeni, huudahdin ihastuksesta, sillä tuoksut veivät minut suoraan lapsuuteen: juuriselleriä, suolakurkkua, porkkanaa, paprikaa, kaalia. Äitini ruoanlaitossa oli paljon samoja elementtejä, joita nuorena en osannut arvostaa. Silloin sellerin palasia yritettiin nielaista runsaan maitokulauksen kanssa irvistellen, tai sitten niitä ammuttiin vaivihkaa lusikalla kesäpaikan järveen.

Keiton maku oli huumaavan hyvä, ja liemi oli mitä täyteläisintä, poikkeuksellisen muhevaa kasviskeitoksi. Tulivatpa mieleen oman puutarhan sadonkorjuukeitotkin.

Mykyannos ihastutti, jos mahdollista, vielä enemmän. Uppopaistetut mykyt muistuttivat ehkä eniten joitain kiinalaisia wonton -annoksia. Taikina oli mahtavan rapeaa, ja sisällä oli herkullista tofua. Dippikastikkeena oli varmaankin paras maistamani vegaaninen majoneesi. Järkyttävän hyvää. Niin, ja kaljakin maistui!

Pierogarnia Mandu Gdánsk Glówny
ul. Elżbietańska 4/8, 80–894 Gdańsk
Kotisivut
Facebookissa

Ensimmäisen päivän iltana olimme lounaan tuhdista mykyateriasta huolimatta kovin nälkäisiä ensinnäkin siksi, että me nyt vain olemme sellaisia ihmisiä, ja toiseksi siksi, että olimme tehneet todella pitkän kaupunkikävelyn. Pyörimme joenrannassa ja kuljimme aina toisen maailmansodan museolle, mutta emme valitettavasti päässeet sinne sisään enää. Niinpä paarustimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja etsimme käsiimme uuden Pomelo-ravintolan, jota vanhemmalle isoveljelleni oli suositeltu.

Meidät otettiin sydämellisesti vastaan pienessä viihtyisässä ravintolassa, joka oli täynnä väkeä. Ainoastaan yksi pöytä oli vapaana, eli meillä oli onnea matkassa. Kyselin tarjoilijalta vegaaniruokamahdollisuutta, ja hän oli harvinaisen paneutunut asiaan ja mitä palvelualttein. Alkuruokaa ei valitettavasti ollut, mutta pääruokalistalta löytyisi kukkakaalista, tattarista, sienistä ja lehtikaalista koostettu annos, jonka saisi vegaanisena.

Nautiskelin erinomaista viiniä veljieni syödessä alkuruokiaan – kaikki pitivät kaikesta. Viimein pääruoka saapui eteeni, ja täytyy sanoa, että ihan samanlaiseen annokseen en ole törmännyt. Pohjalla oli keittiön kukkakaali-tattaripihvi, ja sen päälle oli kasattu vuorotellen eri tavoin kypsennettyä lehtikaalia ja paahdetun leivän palasia, joille oli voideltu sienitahnaa. Alkuun tuntui siltä, että annos oli liian kikkaileva, mutta mitä pidemmälle ateria eteni, sen paremmalta se tuntui. Vodka saattoi auttaa asiaa. Annos kyllä kaipasi rakkaan ystäväni sanoin ”yläpäätä”: raikkautta, kirpeyttä, jotain vastapainoa tumman ja maanläheisen makuisille vihanneksille ja myös rapeutta pehmeyden vastakohdaksi, sillä leipä ei pitkään säilyttänyt paahtunutta koostumustaan kosteassa annoksessa. Silti olin aika innoissani, sillä tämä oli aivan omaleimainen annos. Lopuksi tarjoilija toi meille vielä talon puolesta lasilliset oivallista pomelolikööriä.

Nimenomaan vegaaniruoan etsijälle tätä paikkaa en suosittelisi, mutta sekalaisen seurueen kanssa, jossa on halua maistella puolalaista keittiötä modernimmalla otteella, tämä on erinomainen valinta. Ja uskoisin, että vegaanivalikoimakin paranee – sillä vegaaniruoan suosio kasvaa Puolassakin koko ajan.

Pomelo Gdansk
Ogarna 121/122, 80–826 Gdańsk
Facebookissa

Seuraava museoiden ja näyttelyiden täyteinen päivä jätti aikaa kunnon aterioinnille vasta illalla. Kokemukset eivät olleet varsinaisesti ruokahalua herättäviä eivätkä iloluonteisuutta ruokkivia, sillä kävimme viimeiseksi marssimassa 2,5 tuntia läpi käsittämättömän hienon toisen maailmansodan museon. Kaikkien pitäisi käydä siellä. Hienosti laadittu kävelyretki Versaillesin rauhansopimuksesta totalitarismien nousuun, maailmanpaloon, keskitysleireihin, sotavankien massatuhoon ja rautaesiripun nousuun synkensivät mielen, kuten kuului.

Mutta kun kipusimme ylös maan uumenista, elämä voitti ja suuntasimme kokemuksestamme jutellen viereiseen uuteen Guga-kasvisravintolaan. Gugalla on kaksi tilaa, ”makea” ja ”mausteinen” eli ravintola ja kahvila. Meille löytyi pöytä, ja syvennyimme aasialaisvaikutteiseen täysin vegaaniseen ruokalistaan (kahvilapuolella vegaanista on vain osa).

Alkuruoaksi tilasimme pari annosta wakamesalaattia ja pari tom kha -keittoa sienillä. Wakame oli aivan erilaista maultaan ja koostumukseltaan kuin missään aiemmin: siinä oli raikkaan merituulen tuoksu, ja suuhun tuli sama maku kuin meren rannalla hengittäessä. Annos kävi kuitenkin valitettavasti turhan suolaiseksi pohjalla päin. Kookosmaitopohjainen keitto oli lempeää ja korosti sienien erinomaista makua.

Pääruoaksi otimme ramen-keittoa ja vanhempi isoveljeni pähkinäisen thaikookoscurryn. Ramen-annos oli hyvin lempeästi maustettu, kuten oikeastaan kaikki ruoka ravintolassa. Eli vahvoja aasialaisia makuja etsivälle sitä ei voi suositella. Sen sijaan tuoreet raaka-aineet oli saatu maistumaan loistavasti, ja talon pippureista ja wakamesta tehdyllä pöytämausteella aromeja sai korostumaan hyvin. Ramenin liemi oli hienovaraisen makuinen, ja monenlaiset vihannekset ja tofu veivät päähuomion. Erinomaista, mutta ei kaikkien juttu.

Jälkiruoaksi otin ”Bountyn”, joka ei valitettavasti toiminut: paksu kerros pelkkää kookosta maistui minun suuhuni äitelältä.

Tätä hyvällä tavalla hippiä ravintolaa suosittelee mielellään, mikäli tällainen keittiötyyli miellyttää.

Guga Sweet & Spicy
Stara Stocznia 2/10, 80-862 Gdańsk
Kotisivut
Facebookissa

Lyhyellä Sopotin vierailulla pistäydyin soijacapuccinolla ja kakkupalalla Green Way -ketjun kasvisravintolassa. Tarjolla oli paria erilaista vegaanista kakkua ja valitsin kerroksellisen omenapiirakka-inspiroituneen kakun. Se oli oivallista: laadukasta omenahillon kostuttamaa murutaikinaa, kaikki maut kohdillaan.

Ruokatarjonta ei erityisen kiinnostavalta näyttänyt, mutta eihän sitä vain katsellen osaa sanoa. Päivän annoksena oli soijabolognese tai burger, ja perusvalikoimassa oli keittoja, curryja ja salaatteja. Joka tapauksessa täältä löytää vegaanisen lounaan, jos muualla ei osu eteen.

Green Way Bar Mleczny
ul. Bohaterów Monte Cassino 47
Sopot
Kotisivut

Reissun kolmantena iltana päädyimme oikeastaan hieman yllättäen kiinalaiseen ruokaan. Tutkailin asiaa verkossa hetkisen, ja suhteellisen läheltä löytyi paikallisten ylistämä Lee’s Chinese. Sunnuntai-iltana ravintolassa oli hyvin tilaa, ja pääsimme sellaiseen pyörivällä keskuksella varustettuun pyöreään pöytään istumaan.

Tarjoilija oli suorastaan hellyttävän ystävällinen, epävarma ja arkaileva paikallinen nuori nainen, jonka englannin taito oli jälleen hyvä, kuten oikeastaan joka paikassa reissun aikana. Sisustus oli harvinaisen onnistunut, kliseillä leikittelevä sellaiseksi täysin sortumatta.

Tilasin alkuruoaksi kevätkääryleitä, jotka ovat mielestäni olennainen kiinalaisen ruoan koetinkivi – harvoin onnistuneita mutta parhaimmillaan neroutta. Nämä olivat poikkeuksellisen hyviä, etenkin kun talon kolme itse tehtyä dippikastiketta (hyökkäävän tulinen chili, makea chili ja mango) toivat kokemukseen vaihtelua. Pääruoaksi en kokeillut mitään valmiiksi vegaanista annosta vaan tilasin mapo tofun lihattomana. Jälkikäteen päätös harmitti, sillä vaikka annos oli ihan hyvä, ei se päässyt lähellekään vaikka Basilikan tasoa. Veljesten kaikki annokset olivat todella hyviä, joten ehkä minun olisi pitänyt luottaa keittiön omiin ideoihin. Oivallinen ateria oli näinkin.

Lee’s Chinese
Kartuska 20, 80-104 Gdańsk
Kotisivut
Facebookissa

Kaiken kaikkiaan Gdanskin reissu oli unohtumaton kokemus niin maisemien, museoiden, taidenäyttelyiden, veljesrakkauden kuin ruoan merkeissä. Oli myös hieno huomata, että vegaaniruoka yleistyy täälläkin – eikä vain turisteille, sillä puolaksikin vegaanisuudesta kertovia tekstejä näkyi lukuisten ravintoloiden kylteissä.

No map