Kööpenhamina 25.3.

Kööpenhaminassa pysähdyimme vain sen verran, että kerkesimme vähän verryttellä jalkojamme, illastaa sekä nukkua ja syödä aamiaista todella surkeassa hotellissa. Onneksi illallinen sattui olemaan koko reissun kulinaarisia ja tunnelmallisia huippuhetkiä: vegaaninen italialainen ravintola Madenitaly ”lihanpakkausalueella”.

Rakastuimme kumpikin tähän vanhaan teollisuushalliin rakennettuun ravintolaan saman tien. Musiikki oli hyvää ja sopivalla volyymillä, kolkkoon tilaan oli saatu väriä ja eloisuutta kuitenkaan liioittelematta, ja ihmiset olivat mukavia. Taas olimme vegaanisessa ravintolassa, jossa oli ihan kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä, ja joka oli ilmeisen suosittu.

Alkupalaksi tilasimme neljä palaa roomalaistyylistä pizza al tagliota: perunaa ja jakkihedelmä-ndujaa, savusientä ja rucolaa, mantelia ja kesäkurpitsaa sekä tomaattia ja munakoisoa. Täytyy sanoa, että nämä olivat parhaat palapizzat, jotka olemme syöneet sitten edellisen Rooman Forno da Milvion vierailun jälkeen kolme vuotta sitten. Pohja oli rapeaa ja samalla ilmavaa, aivan täydellistä. Munakoiso oli selkeä suosikkimme, ja ainoastaan kesäkurpitsa kaipasi jotain suolaista ”yläpäätä” tuekseen. Muutoin yhdistelmät toimivat.

Otin myös yhden supplin (roomalainen nimi arancino-riisipalloille), joka oli sekin erinomainen. Sisällä oli tomaatilla, basilikalla ja talon mozzarellalla maustettua riisiä.

Pääruoaksi jaoimme talon aivan mahtavan lasagnen. Tavallaan se oli ihan tuttua, kotiruokamaista, sillä juuri tämän tyylistä teemme itsekin. Mutta vegaaninen juusto oli todella erinomaista, harvinaisen hyvää, enkä minä ole näin hyvää lasagnea ravintolassa koskaan saanut. Tai no, Comon il Lughinon oli loistavaa mutta tyyliltään niin erilaista, että näitä olisi hankala verrata.

Lopetimme illan syömällä affogatot, joissa oivallinen vaniljajäätelö kohtasi tarpeeksi karvaan kahvin. Parhaat tällaiset, koskaan, myös.

Ja tähän onkin hyvä lopettaa matkakertomuksemme. Paluulaiva Viking Gloryn buffetissa oli hieman eri menu kuin lähtiessä Viking Gracella, mutta aivan yhtä monipuolinen. Ehkä erityisesti voi mainita oivallisen valkoisen parsan vegaanisella bechamel-kastikkeella. Pääruokaa en tälläkään kertaa tilannut keittiöstä.

Matka oli satumainen ja unohtumaton, mutta kotona sormet syyhyävät jo puutarhahommiin. ”Kotona ollaan”, kuten Sam Gamgi sanoi.

No map