14.7.2020
Moni asia on muuttunut sen jälkeen, kun arvioin Aloha Ramenin viime vuoden lokakuussa. Kauppahallissa toiminut Maka Ramen, johon ihastuin kovasti, lopetti yllättäen toimintansa – alkujaan väliaikaisesti, mutta sitten pysyvästi varmaankin koronakriisin vuoksi. Ja kun ravintolat alkoivat jälleen aueta, Aloha Ramen oli uudistanut vegaanista valikoimaansa, joka saikin välittömästi paljon kiitoksia. Uusinta-arvion paikka siis, ehdottomasti.
Koska mykyjen syömisestä oli aikaa, tilasin isomman lounaan eli ramenkulhon ja alkupalan. Toisin kuin edellisellä kerralla, mykyt (hyvä on, ”dumplingit” tai ”dumplingssit”, aargh) eivät olleet paistettua ”pannuun takertuja” -tyyliä, tai ainakaan niissä ei ollut näkyvää paistopintaa. Maku ei siksi ollut yhtä kiinnostava, mutta ihan kelpo kääröjä nämäkin.
Joka tapauksessa ramen kiinnosti nyt enemmän, sillä uusi vegaaninen ramenannos tarjotaan tempehin kanssa. Tämä on uskalias valinta, sillä monelle tempehin omaleimainen aromi voi olla vaikea ensituttavuus, mutta minä pidän siitä kovasti. Sen kumppanina oli paistettua paksoita, siitakesieniä, maissia, norilevää ja kevätsipulia.
Uuden liemen pohjana ovat seesami ja soijamaito – tämä kiinnosti kovasti etukäteen. Olen syönyt soijamaitoista lientä aiemmin Momo Tokossa Helsingissä (jonka ramen-arvio onkin näkjöjään vielä kirjoittamatta!), ja se oli valkoista, pehmeää ja lempeän makuista. Aloha Ramenin liemi sen sijaan oli tummaa ja yllättävän tulista! Annoksessa onkin myös sichuanpippuriöljyä. Minulle tulisuus oli juuri sopiva, mutta tulisuuden arkojen kannattaa varmasti kysyä laimeampaa versiota. Rohkea annos sikälikin, siis. Jos aiemmilla vierailuilla en ollut ihan täysin tyytyväinen liemeen, nyt ihastuin kerta heitolla.
Liemen, nuudelien ja muiden ainesten suhde oli myös aivan kohdillaan. Tosi usein ramenkulhoissa käy niin, että lopuksi jäljellä on kasa nuudeleita tai liikaa lientä, mutta nyt sain loppuun asti tasapainoisia lusikallisia. Erinomaista!
Ainoa miinus annoksessa oli, että tempehiin ei ollut saatu paljoakaan teriyakin makua, eikä viipaleissa ollut juurikaan paistopintaa. Parista näkemästäni annoskuvasta päätellen tässä on jonkin verran vaihtelua. Tempeh kyllä maistui näinkin, mutta parhaimmillaan se on kunnolla paistettuna. Lisukkeissa näyttää olevan hieman vaihtelua, mutta se voi myös johtua lounaan ja iltatarjoilun erosta.
Listalla olevaa vegaanista munakoiso-tempeh-pokekulhoa on suositeltu kovasti, joten se minun täytyy päästä testaaman jossain välissä myös. Joka tapauksessa tämä oli erinomainen lounaskokemus, jonka pohjalta Aloha Ramenia suosittelee mielellään.
* * *
Aiempi arvio 3.10.2019
Tampere oli vuosia kaupunki vailla ramenia, kun Hanabi lopetti. Sitten keväällä aukesi yhtäkkiä kaksi ramen-ravintolaa: ensin Maka Ramen kauppahalliin maaliskuussa, sitten Aloha Ramen Tuomiokirkonkadulle toukokuussa. Kävin kummassakin sillä välillä, kun Hyvän kurkun uusia sivuja rakennettiin, mutta varsinaisen arvion pääsin nyt tekemään ensimmäiseksi Alohassa. Maka Rameniin palaan tuonnempana.
Ennen tätä arvioreissua ehdin lounastaa Aloha Ramenissa kaksi kertaa. Ensimmäinen oli heinäkuussa, jolloin söin lounasyhdistelmän ramen & mykyt. Mykyt olivat japanilaista gyoza-tyyliä, tarkemmin ”pannuun tarrautujia”. Maku oli erinomainen, ja pelkästään oivallisten mykyjen takia täällä kannattaa käydä.
Rameniin en ollut kuitenkaan ensivisiitillä niin tyytyväinen, sillä misoliemen maku oli melko laimea. Lisukkeena ollut paistettu tomaatti oli kova eikä levittänyt makuaan yhtään. Reaktioni saattoi olla turhan kärttyinenkin, sillä useampi tuttu kehotti Hyvän kurkun Facebook-päivityksen luettuaan minua kokeilemaan uudestaan.
Elokuussa palasin lounaalle, ja otin saman misoliemisen ramenin mutta nyt en myky-yhdistelmää. Kokemus oli täysin päinvastainen, sillä nyt liemessä oli todella paljon makua, ja se oli jopa tymäkän suolainen! Minulle se sopi kesäisenä päivänä, mutta varmasti toisille liemi olisi ollut liian suolaista. Myös tomaatti oli käräytetty kunnolla, ja viimein ymmärsin sen funktion. Kun sitä törkki syömäpuikoilla palasiksi, liemeen tuli samaan aikaan happamuutta että makeutta. Raaka-aineisiin oli lisätty edamame-pavut, mikä toimi tosi hyvin.
Päätin tälläkin kertaa kokeilla ramenia, koska epätasaisuudesta oli minulle maininnut myös yksi Hyvän kurkun lukija. Alkuun tuskastuin, sillä misoliemi oli nyt päältä katsoen liian kirkasta ja hennon makuista. Liemen maku kuitenkin syveni syödessä, eli miso lie vain hieman erottunut, kuten joskus käy. Suolaisuudessa annos oli edellisten välimaastossa, minulle juuri sopiva. Alun epäily vaihtui tyytyväisyydeksi.
Vaikka en ole vielä ”virallisesti” ehtinyt arvioida Maka Ramenia, sanottakoon kuitenkin, että yhden vierailun perusteella siellä nuudelit ovat huomattavasti korkeatasoisempia – ja se on tässä ruokalajissa tärkeää. Alohassa nuudelit ovat aika tuttua perustavaraa. Toisaalta Aloha tarjoaa laadukkaita mykyjä, mikä on edelleen valitettavan harvinaista. Molempi parempi, siis.
Liemen epätasaisuudesta huolimatta päädyn suosittelemaan Aloha Ramenia, etenkin mykyjen ansiosta. Listalla on myös vegaanisia kimchiannoksia, joita on kehuttu. Ja hyvä kimchi kiinnostaa aina. Palaan tänne ensi kerran varmaan illalla, jolloin pääsen kokeilemaan myös alkuruokia.
Aloha Ramen
Tuomiokirkonkatu 40
Tampere
ma–to 11–20
pe 11–22
la 14–22
su 14–20