Magu

"Toinen väliruoka-annos oli tässä listan tyylilajissa yllättävä kierrepallo: slider-purilainen kimchillä! Vielä käpäyttävämmin se sattui myös olemaan yksi elämäni parhaimpia purilaisia."

26.6.2020

On kovin sopivaa, että tämän päivän illallispaikaksi valikoitui kasvisravintola Magu – olinhan lounaalla Tartinessa, joka toimii entisissä Magun tiloissa Sturenkadulla. Kerkesin illastaa vanhassa Magussa ystäväni kanssa kirjamessujen aikaan lokakuussa juuri ennen kuin ravintola sulki ovensa ja siirtyi Korkeavuorenkadun isompiin tiloihin. Tuolloin nautimme monipuolisen ja herkullisen illallisen, jonka kokkasi ja tarjoili meille yksi ihminen, mikä teki kokemuksesta suorastaan äimistyttävän. Mieleen jäivät etenkin tillinen punajuuritartar ”homejuustokastikkeella”, osterivinokkaasta tehdyt ”kampasimpukat”, sienellä täytetyt perunankuoret ja yksi parhaimpia ravintolassa syömistäni pasta-annoksista missään ja koskaan, erinomainen ”carbonara”. Lienee selvää, että odotin uudelta Magulta paljon.

Ehdin käydä loppu- tai alkuvuodesta uudessa Magussa lounaalla syömässä risoton, mutta päätin jo silloin, että ensimmäisen arvion haluaisin tehdä illalliskokemuksesta. Sitä sainkin sitten odottaa, kun koko maailma meni sekaisin. Kun vihdoin juhannuksen jälkeen oli järjestymässä ensimmäinen pääkaupunkireissu, sovin illallistapaamisen armaan ystäväni kanssa. Mukavasti Magulla oli kesäkuussa vielä ”kaksi yhden hinnalla” -tarjous menukokonaisuuksiin, jos pöytävarauksen teki kesäkuussa. (Tarjousta on muuten jatkettu koko heinäkuuksi!)

Tuskaisen kuumana päivänä olimme ikionnellisia, että meille oli varattu pöytä avoimen ikkunan ääreltä. Ravintolan menu koostuu alku-, väli- ja pääruoasta kaavalla 2+1+1, ja kokonaisuuden saa valita usein vaihtuvalta listalta. Kaksistaan tilasimme tietysti kaikkea, jotta voisimme jakaen syödä listan läpi. Ennen aterian alkua maistelimme talon leipää täyteläisellä ja hyvin vahvalla juurisellerilevitteellä – jännä valinta, täytyy sanoa, sillä monille sen maku voi olla liian vaikea. Me pidimme. Kumpikin meistä inhosi juuriselleriä lapsena, mutta onneksi olemme vanhentuneet ja viisastuneet.

Ensimmäinen alkuruoka oli punajuurta kapriksilla merileväkaviaarilla ja sinapinsiemenillä. Merellinen tunnelma oli saatu annokseen onnistuneesti, ja mare e montagna -henkisesti punajuuri sopi yhdistelmään hämmästyttävän hyvin. Itse asiassa annoksessa oli paljon samaa kuin yllä mainitussa punajuuritartarissa, mutta maut olivat vielä huomattavasti hienostuneemmat. Pelkästään tämän annoksen takia päädyin lisäämään arvioon määreen ”fine dining”. Vaikka Magu ei tyyliltään tavoittele sitä, monet annokset ansaitsevat tuon kuvauksen.

Toinen alkuruoka oli broccolinia pistaasikastikkeella ja jonkinlaisella valkoisella paksulla kreemillä, jonka arvelimme olevan valkopaputahnaa. Yhdistelmä oli loistava ja toi mieleen juuri sellaista eteläisen Italian tyyliä, jota rakastan ruokamaailmassa ehkä eniten.

Kaikki alkuruoat poikkesivat makupainotuksiltaan mukavasti toisistaan, sillä kolmannessa korostui juurisellerin vahva maku ja maapähkinöiden paahteisuus. Ulkonäöltään annos ehkä tavoitteli klassista kampasimpukka-pekoniannosta, ja siihen oli taiten tuotu samaa paahteisuuden ja karamellisoitumisen makua ja tuoksua glaseerauksella. Tämä oli alkuruoka-annoksista vaikein kokemus: herkullinen mutta ei missään nimessä helppo. Makujen kerrostumia täytyi hakea, mikä on minusta aina vain hyve.

Väliruoka-annoksia oli kaksi. Ystäväni aloitti kukkakaalipakorasta, joka intialaisesta nimestään huolimatta oli pikemmin klassista mannereurooppalaista tyyliä. Annoksen ytimessä oli leivitetty kukkakaali palanen, joka toimi oikeastaan ennen kaikkea ”kantavassa” roolissa antaen tilan kastikkeille ja muille lisukkeille. Ehdottomasti tärkeimpään asemaan nousivat huumaavasti tryffeliltä tuoksuvat ohuet kukkakaalin viipaleet.

Toinen väliruoka-annos oli tässä listan tyylilajissa yllättävä kierrepallo: slider-purilainen kimchillä! Vielä käpäyttävämmin se sattui myös olemaan yksi elämäni parhaimpia purilaisia. Herkullisen pikkusämpylän välissä oli ymmärtääkseni Beyond-pihvi, joka oli paistettu taitavammin kuin yksikään vastaava pihvi, jonka olen missään syönyt. Toki joku nirppanokka voisi väheksyä sitä, että menussa käytetään valmispihviä, mutta näin taiten laitettuna se oli vain yksinkertaisesti herkullista. Olen yrittänyt miettiä purilaiskokemuksia (tai sen tyylisiä), jotka olisivat samassa kaliiberissa, ja mieleen tulevat ainoastaan Kuori-ravintolan bao-sämpylät ja Naughty Brgr-ketjun Aussie-tofupurilainen. Muitakin oivallisia on ollut tietysti, mutta vain näiden kolmen äärellä olen pysähtynyt joka suupalan jälkeen miettimään, miten tämä oikein on mahdollista. Kimchi oli hyvin mietoa ”pikakimchiä”, ei pitkään fermentoitua pehmeää kaalia, mutta tämä sopi purilaiseen paremmin. Se muistutti enemmän oikeastaan lievillä korealaisilla aromeilla tuettua coleslaw-salaattia. Lisukkeena oli uskomattoman hyvin valmistettuja kuorellisia uusia perunoita, jotka toivat mieleen Barin Terranima-ravintolan.

Pääruokia oli kaksi, ja ensimmäinen niistä oli illan ainoa pettymys. Kokonainen portobello-sienen lakki peittyi vahvan tomaattisen ja porkkanaisen kastikkeen alle, ja sienen koostumus oli jäänyt hieman nahkeaksi. Annoksessa oli myös kirpeää porkkanaa, joka oli muuten hyvää, mutta kastikkeessa oleva happoisuus kertautui sen kanssa. Tasapaino puuttui.

Toinen pääruoka sen sijaan oli yllättävä ja hauska. Pinnasta rapeat ja ulkonäöltään jopa kuivakan oloiset koftat osoittautuivat sisältä meheviksi ja maultaan monitahoisiksi. Mikäli ymmärsimme oikein, kikherneen rinnalla kermaisuutta toi latva-artisokka. Raikas hernehakkelus oli koftille erinomainen kumppani, samoin kirsikkatomaatit ja sokeriherneet. Ainoastaan oivallista kastiketta olisi voinut olla hieman lisää, mutta tykästyimme annokseen molemmat. Erityismaininta pikkelöidylle retiisille!

Ilta oli siis yhtä annosta lukuun ottamatta täydellinen, ja kuumana päivänä saimme nauttia ikkunasta tulevasta tuulenvireestä. Palvelu oli ystävällistä mutta ei tungettelevaa. Pöytävarauksen kestoaika oli näin mittavalle aterialle yllättävän lyhyt, mutta toisaalta annokset tulivat pöytään rivakasti, meidän innokkaaseen syömätahtiimme sopivasti. Viinilista on toistaiseksi ravintolassa hyvin kapea, mutta nauttimani valko- ja punaviini sopivat ruokien kumppaneiksi hyvin. Tänne palaan varmasti illastamaan!

Magu
Korkeavuorenkatu 27
Helsinki

aukioloajat kesällä 2020
to–la 14–22

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, ,