6.11.2020
Arvioin Salsalladan ensimmäisen kerran helmikuussa, ja silloin kehuista huolimatta valittelin vegaanisen tarjonnan kapeutta. Kokonaista illallista ei listalta olisi oikein saanut aikaiseksi, mutta sittemmin vegaanisia annoksia on ilmestynyt listalle useampia. Olin ajatellut jo pitkään, että täällä pitäisi käydä uudelleen, ja sopiva tilaisuus tuli tarjotessamme rakkaalle veljentyttärelleni perinteisen joululahjaillallisen. Kuten aiemminkin, ennätimme juuri hoitaa edellisen joululahjan alta pois ennen uutta joulua. Tällä kertaa tarjosimme myös armaalle isoveljelleni yhdistetyn syntymäpäivä- ja joululahjaillallisen. Lahjaksi me saimme erinomaista seuraa.
Listalla on nykyään valmis vegaaninen tapaskokonaisuus, mutta päädyimme tilaamaan itse ison joukon sekalaisia annoksia. Tilasin viime kerralla ihastuttaneen soft tacon, raitajuuricarpaccion, baba ganoushia ja leipää, maa-artisokka-annoksen, kukka- ja parsakaalipopparit sekä batatas bravas. Juomaksi nautin läpi aterian oivallista valkoviiniä.
Soft taco oli jälleen illan suosikkiannokseni, ja minua melkein harmittaa, etten tilannut kahta. Ensi kerralla teen niin. Yrttisen, ehkä korianterisen, lätyn päällä oli chili sin carnea, ituja, maissisalsaa ja vegaanista creme fraichea. Jokainen puraisu oli täydellinen. Mitään ihan tällaista en ole muualla saanut. Tyyliltään annos astahtaa meksikolaisesta klassikosta ehkä hieman itäaasialaiseen suuntaan, ja onnistuneesti.
Raitajuuricarpaccio oli uutuus, josta olin lukenutkin ylistystä Vegaaninen Tampere -ryhmässä. Vaikka annos on laitettu jaettavaksi sopivien listalle, suosittelen omaa annosta, sillä minä ainakin olisin harmitellut, jos olisin joutunut jakamaan tämän nautinnon. Onneksi tilasimme vaimon kanssa kummallekin omat. Raitajuureen oli jätetty juuri sopivasti purutuntumaa, ja vegaanisessa fetamoussessa oli todella tymäkkä maku. Loistava lisäys ruokalistalle!
Täysosuma oli myös maa-artisokkalautanen, joka sen sijaan sopii oivallisesti jaettavaksi annokseksi, sillä annos on todella täyteläisen ja maanläheisen makuinen ja soveltuu siten myös lisukkeeksi. Pieni osakin tästä lautasellisesta on kunnon makuelämys. Paahdetun maa-artisokan kumppanina on maa-artisokkapyreetä ja hyvin sokerisiksi karamellisoitua pähkinää, mikä sopii annokseen erinomaisesti.
Baba ganoush on vahvasti maustettua ja tummanpuhuvaa, ja sen tyylisenä varsin onnistunutta, vaikka itse pidänkin huomattavasti enemmän sellaisesta, jossa valkosipulin ja paahdetun munakoison maku tulee puhtaammin esiin. Koska olin juuri taannoin syönyt ehkä parhaan esimerkin tuosta tyylilajista, vertailutilanne oli ehkä hieman epäreilu. Makuasia joka tapauksessa, hyvin tämä oli tehty.
Patatas bravas olivat loistavia, ja klassinen mojo-kastike toi mieleen anopin tuliaiset etelän matkoilta opiskeluaikoina. Myös kaalipopparit olivat dippeineen hyviä.
Viini oli hyvää, seura samaten, ja ruoka oli herkullista. Ainoastaan jälkiruoka jätti hieman toivomisen varaa. Vegaanisen pannacottan rakenne oli aivan liian tiivis, eikä massassa ollut juuri makua. Annoksen päällä oli kuitenkin oivallista karviaishilloketta. Silti ensi kerralla ottanen vegaanista jäätelöä – ja grappaa, jolla lopetin tämänkin aterian.
Salsallada
Näsilinnankatu 21
Tampere
ma–ti suljettu
ke–to 17–21
pe 17–22
la 16–22
su suljettu