18.12.2021
Kävin Daily Dosessa ensimmäistä kertaa rakkaan ystäväni kanssa viime vuoden helmikuussa, juuri ennen pandemiaa. Ilahduin saadessani todellisen harvinaisuuden eli onnistuneen pasta-annoksen suomalaisessa ravintolassa. Vannoin palaavani pian illalliselle, mutta sitten iskivät poikkeusolot, ja vasta lokakuussa onnistuin varaamaan illan työporukalla. Olimme ostaneet yhdelle heistä illallislahjakortin lahjaksi, ja keräsimme kollegajoukon nauttimaan yhdessä. Meillä oli kosolti hauskaa, mutta arvio jäi kuitenkin sillä kertaa tekemättä. Olin pyytänyt kokkia kokeilemaan erään cucina povera -suosikkini laittamista, ja arvio pitäisi tietysti tehdä listalla olevista annoksista.
Aikaa siihen meni, mutta vihdoin saimme järjestetyksi yhteisen illallisen vaimon kanssa. Oli mukava päästä kokemaan tämä minulle tärkeä ravintola elämäni rakkaimman ihmisen kanssa. Olemmehan sekä aterioineet Italiassa kymmeniä kertoja että tehneet lukemattomia pasta-aterioita oman puutarhan antimista.
Werter otti meidät vastaan samaan sydämelliseen tapaansa kuin kaikki asiakkaat, ja silinterihattuinen Patricio touhusi keittiössä. Tilasimme alkuun drinkit, ja minun negronini oli erinomainen. Alkuruokani pane e cipollan eli sipulileipästen kanssa tilasin lasillisen vermentinoa, jota saa Suomessa harmittavan huonosti. Kaiken kaikkiaan pitää heti kättelyssä sanoa, että laadukkaiden italialaisten viinien ystäville Daily Dose on täysin ohittamaton ravintola, ja Werter myös osaa sanoa, mitkä viinit ovat vegaanisia.
Pane e cipolla kuulostaa ja näyttää hyvin yksinkertaiselta, ja sitä se onkin: haudutettua sipulia ciabattan tai sen tapaisen leivän viipaleiden päällä kapristen ja persiljan kanssa. Annos on juuri sellaista italialaista yksinkertaista neroutta, jota rakastan: sipuli oli aivan hullaannuttavan suussa sulavaa. Vermentino oli hyvää, mutta itse asiassa vaimoni tilaama pecorino-viini, toinen suosikkini, olisi sopinut ”suolaisessa” puraisussaan vielä paremmin pehmeän ja makean sipulin vastapainoksi. Joka tapauksessa täydellinen alku!
Pääruokana oli pasta alla Norma, eli sama annos, jonka söin ensimmäiselläkin visiitillä, mutta nyt se oli valmiiksi vegaanisena listalla. Viininä oli sangiovese-punaviini Riminin läheltä, legendaarisen Rubikon-joen mukaan nimetty. Yhdistelmä oli erinomainen, ja kastike oli vieläkin parempaa kuin edellisellä kerralla. Pieneksi hakkelukseksi pilkottuun munakoisoon oli tullut vahvan ”lihaisa” aromi, ja linguini sopi pastaksi oivallisesti.
Jälkiruoaksi kokeilin mantelipohjaista talon suklaakakkua, joka oli vuorattu herkullisella suklaakastikkeella. Pidin tästä erittäin paljon, mutta on sanottava, että kakku on koostumukseltaan ja suutuntumaltaan hyvin omaleimainen. Se menee tiukassa rakenteessaan melkein taatelikakun suuntaan olematta kuitenkaan samalla tavalla hedelmäinen, eli toisaalta se muistuttaa esimerkiksi kaurakeksin sitkautta. Kumppanina oli parasta amaroa, jota olen koskaan juonut.
Lopuksi tuplaespressot ja Werterin suosittelemaa grappaa, koska, tietysti.
Daily Dose
Hämeentie 68 C
Helsinki
ma–ti suljettu
ke–pe 11–14 & 17–22.30
la 14–22.30
su suljettu