31.7.2023
Muutimme Lempäälään reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta kävimme Vaihmalan kartanon ravintolassa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2019. Silloin vaimoni sattui huomaamaan, että listalla olisi valmiiksi vegaaninen annos. Emme osanneet odottaa mitään, mutta ateriasta sukeutui yksi vuoden huippukohdista (blogi oli silloin rakennustauolla, joten kirjoitin asiasta vain Hyvän kurkun Facebook-sivuilla). ”Kartanon kasviskulhossa” oli todella monitahoisen makuista lientä, jota ”kasvisspaghetti” kantoi hyvin mukanaan. Annokseen kuului taiten paistettua lehtikaalia, siitakesieniä sekä täydellisesti friteerattua kukkakaalia. Tuolloin kirjoitin, että ateria ei jäänyt lainkaan jälkeen helsinkiläisen Maannoksen tasosta – ja se oli melkoinen kehu, sillä sittemmin edesmennyt Maannos oli ehdottomia suosikkejamme.
Sittemmin olemme käyneet ravintolassa vain kerran, pizzalla, ja se kokemus ei juuri mieleen jäänyt. Mutta pitkään meidän oli pitänyt palata ravintolan ”bistrolistaa” kokeilemaan, sillä kiinnostavia vegaanisia annoksia näkyy olleen sillä koko ajan. Sopiva tilaisuus koitti, kun tulimme anopin kanssa Porista juhlistamaan vaimoni syntymäpäivää.
Alkuruokalistalla oli kolme ”pyydettäessä vegaanista” vaihtoehtoa, joista päädyin tomaattiseen focacciaan. Se oli valitettavasti pettymys, sillä marinoidut kirsikkatomaattilohkot olivat erittäin happamia, jolloin marinadissa käytetty piparjuuren makukin peittyi. Focacciakaan ei kummoista ollut – tosin Bistro Viljan ja Osteria de Gustin rinnalle onkin vaikea päästä. Varmasti kuitenkin esimerkiksi perunakroketit sipulidipillä olisi ollut kiinnostavampi annos.
Pääruoka sen sijaan oli mestarillinen suoritus! Vihreistä linsseistä ja mustapavuista tehdyssä muhennoksessa oli täyteläinen maku ja koostumus, ja mielestäni taustalta löytyi aavistus intialaista makumaailmaa kuin loistavassa papudaalissa. Muhennosta ympäröi aivan uskomattoman syvällisen makuinen kasvisliemi – tämän tasoiseen olen törmännyt hyvin harvoin! Se ei olisi hävinnyt lainkaan vertailuissa joissain fine dining -ravintoloissa syömiini vastaaviin. Minun piti hillitä itseäni, etten nuollut lautastani puhtaaksi, sillä linssimuhennos ja liemi muodostivat lopuksi aivan jumalaisen yhdistelmän.
Annoksen pääelementteinä olivat ihanan täyteläinen kaalikääryle sekä kaksi savustettua kiekkoa, jotka listan mukaan olivat selleriä mutta olivat minun mielestäni palsternakkaa. Voin kyllä hyvin olla väärässäkin, mutta kiekoissa oli juureksesta kertova rakenne, ei mukulamainen. Joka tapauksessa maku oli aivan uskomattoman hyvä! Savuisuus oli tunkeutunut kiekkojen ytimeen asti, ja niiden pinnalla oli vahva karamellisoitunut aromi. Mukavan sitkaiset juureslastut täydensivät annosta. (Ja sellerin korvaaminen palsternakalla raaka-aineen puutteen vuoksi olisi erittäin toimiva liike, mikäli näin oli käynyt.)
Tämä annos teki visiitistä yhden vuoden muistettavimmista aterioista, vaikka jälkiruokakin oli hienoinen pettymys. ”Pyydettäessä vegaanisessa” annoksessa nimittäin vaniljamousse oli korvattu yllättäen mansikkasorbetilla, eikä se toiminut yhtään, kun annoksessa oli muutoin mansikoita ja mansikkaconsommea. Vegaaninen marenkikin oli niiden joukossa vähän koditon. Rehellisempää olisi merkitä listalle, että sorbettia löytyy vegaanisena, sillä nyt ”vegaanisesta versiosta” tuli hieman harmistunut olo. Pelkkä sorbettipallo lähtökohtaisesti tilattuna olisi ollut oikein toimiva jälkkäri, ja olisi listalla ollut jälkiruokaviiniäkin.
Tästä huolimatta kummatkin pääruokakokemukseni ovat olleet niin ainutlaatuisia kokemuksia, että suosittelen Vaihmalan hovia ehdottomasti.
Vaihmalan Hovi
Vaihmalantie 144
Lempäälä
ma–pe 11–22 (a la carte alkaen klo 16)
la 12–22
su 12–18