22.7.2023
Pyyhkäisimme vaimon kanssa kesäisenä lauantaina puutarhan pölyt yltämme ja lähdimme vallan isolle kirkolle Tampereelle hoitamaan asioita. Kesällä meitä ei ihmisten ilmoilla juuri näe, mutta pieni tauko niittämisen, kitkemisen ja muiden maatöiden keskellä teki hyvää ennen yhtä kesän isoimmista töistäni, kompostien mylläämistä. Isojen kaupunkifestivaalien aikaan kaupunki oli kuitenkin sen verran hulinainen, että maalaishiiret kaipasivat pian jo rauhaa. Halusimme silti käydä jossain syömässä. Bistro Vilja oli juuri sitä, mitä kaipasimme. Kauniina kesäpäivänä ravintolan sisäpihaterassille oli mukava istua syömään. Oikein riehaannuin ja tilasin talon vadelmaisen gin & tonicin, ja syvennyimme ruokalistaan.
Ennen aterian erittelyä muistelen hieman menneitä. Bistro Vilja avattiin kesällä 2021, ja parin vuoden aikana olemme ehtineet aterioida siellä varmaankin toistakymmentä kertaa – mikä meille maalaisille on sama kuin ihan alvariinsa. Arvioita olen kirjoittanut tänne kolme: elokuussa 2021, joulukuussa 2021 ja kesäkuussa 2022. Hyvän kurkun Facebook-sivulla olen kuvannut muita visiittejä. Tammikuussa 2022 nautin täyteläisestä maa-artisokasta tryffeli-valkoviinikastikkeella sekä burgundinpadasta – täydellistä majataloruokaa. Marraskuussa 2022 kiirehdimme paikan päälle, kun ravintolan väki oli hankkinut Euroopan reissuiltaan valikoiman vegaanisia artesaanijuustoja. Unohtumaton ilta!
Tämän vuoden helmikuussa nautimme vaimon kanssa ensimmäistä kertaa talon liemiannoksesta, joka on tribuutti ranskalaiselle soppakauppias A. Boulangerille – tämän voimat palauttavista liemistä (bouillons restaurants) jotkut kertovat koko ravintolainstituution saaneen nimensä. Joka tapauksessa liemi valloitti sydämemme ja toi voimia talven keskellä. Alkuruokana nautittu gratinoitu juuriselleri oli sekin melkoinen erikoisuus, ”not for the faint-hearted”, kuten silloin kuvasin. Vaimo rakasti sitä erityisesti. Lounaallakin olemme kerenneet käydä jokusen kerran, ja esimerkiksi toukokuussa söimme erinomaisen thaicurryn. Lounasvalikoima vaihtelee kivasti: tätä kirjoittaessani lounaista löytyy mm. lasagnea, schnitzeliä ja meksikolaista papupataa. Lounaan saa aina vegaanisena pyytämällä, ja siihen kuuluu jälkiruoka.
Aloitimme tämänkin aterian talon liemiannoksella, sillä siitä on tullut jokseenkin vakituinen osa listaa. Liemen makumaailmaa vaihdellaan, ja tällä kertaa vuorossa oli aasialaisia vivahteita. Liemi oli jälleen uskomattoman hyvää, ja kumppanina focaccia chilimajoneesilla toimi oivallisesti. Olisin voinut viettää koko päivän terassilla siemaillen hiljakseen lientä ja vaipuen onnelliseen transsiin. Olen niin perin juurin onnellinen, että joku Suomessa lähtee tekemään tällaisia asioita. Hyvä liemi on maailman parhaita asioita.
Jaoimme myös toisen alkuruoan, kauden erikoisannoksen listan ulkopuolelta: paahdettua varhaiskaalia, tyrnivoisoosia ja paahdettua mantelia. Vähän jännitin tätä annosta etukäteen, sillä en ole yleensä kauheasti innostunut vegaanisista voijäljitelmistä – ehkä siksi, että en ylipäätään pidä voin mausta. Huoli oli kuitenkin aivan turha, sillä tyrnin kirpeys leikkasi kastikkeen rasvaisuuden läpi juuri sopivasti. Jos hyvät liemet ovat maailman parhaita asioita, hyvät kastikkeet eivät kauas jää. Ja kuten totesin annoksen äärellä, liian monta vuotta ravintoloiden vegaanisista annoksista puuttuivat ajatuksella tehdyt kastikkeet. Vihdoin niitä alkaa saada, hiljaksiin, mutta kuitenkin. (Mieleen tulee esimerkiksi Bona Fiden täyteläinen viinikastike.) Tämä oli ensimmäinen hyvä koskaan maistamani tämän lajityypin soosi. Annos oli hienosti mietitty kokonaisuus: kastikkeen kirpeys, kaalin paahdettu aromi ja mantelin rapeus täydensivät toisiaan just eikä melkein.
Pääruoaksi valitsin ”Rapeaa ja raikasta” -salaattiannoksen kasvisversion, johon tuli vegaanisella fetalla gratinoituja voipapuja focaccian päällä. Leipä oli mukavan tuhti ja makuisa, ja olen aina onnellinen, kun pavut päästetään pääosaan vegaanisissa annoksissa. Salaatti oli erittäin hyvä: vieläkin salaatit tahtovat olla ravintoloissa lapsipuolen asemassa, mutta tässä ainekset olivat monipuoliset ja mietityt. Puutarhurien sydämiä lämmitti moinen, sillä kesämme on varsin kirjavan salaattinen. Pääruoan kanssa otin lasillisen viiniä jättäytyen tutun juomanlaskijan huomaan, sillä hänen suosituksensa ovat osuneet aina nappiin. Tämä puolikuiva grauburgunder oli loistava valinta pääruoan kanssa. Ylipäätään oli kiva juoda välillä puolikuivaa valkoviiniä: yleensä olen kuivan viinin perään, koska niin helposti sokkona ostettu puolikuiva on omaan makuuni liian makeaa, minä kun en mikään viinituntija ole.
Vähän aikaa puntaroin, ottaisinko jälkkäriä, mutta armas vaimoni usutti minut onneksi tilaamaan crème brûléen talon tyyliin. Viljan paahtovanukas nimittäin on automaattisesti vegaaninen! Olimme kokeilleet sitä joulukuussa 2021, ja silloin emme ihastuneet, mutta kehitystyötä oli selvästi tehty. Tämä oli varmaankin paras koskaan syömäni vegaaninen versio, tai ainakin jaetulla ykkössijalla. Loistavat paahtovanukkaat söin lokakuussa 2019 helsinkiläisessä Melusinéssa sekä sen työtä jatkaneessa Tartinessa 2021. Tuo taival kuitenkin valitettavasti päättyi. Olin siekailemattoman onnellinen, että tätä klassikkoa saa vihdoin kunnollisena myös vegaanisesti.
Kovin onnellisina jatkoimme matkaa kohti kotipuutarhaa ja totesimme, että tänne pitää ja kannattaa palata aina kuin voi. Meidän sydämiemme muotoinen rafla.
Bistro Vilja
Hatanpään valtatie 40
Tampere
ma 11–16
ti–to 11–22
pe 11–24
la 12–24
su suljettu