3.8.2021
Hatanpään valtatielle aukesi kesällä Bistro Vilja, vanhoihin hotelliravintola Ville & Viljan tiloihin. Kiinnostuin asiasta saman tien, kun paikallinen ruokablogaaja kirjoitti kiittäen paikan vegaanisistakin annoksista. Kaiken kaikkiaan bistrotyylistä vegaanista ruokaa saa tällä hetkellä hyvin harvoista paikoista. Merkittävä poikkeus on tietysti helsinkiläinen Puhuri by Tartine, jonka arvioin äskettäin. Muuten mieleen tulevat lähinnä edesmenneet helsinkiläiset ravintolat Kombo ja Maannos, Tampereen Kattilan tarjonta aikanaan tai alkuperäisen Veganissimon hyvät alkuajat. Joensuulaisessa Local Bistrossa nautin aikanaan myös hienoja annoksia, mutta ravintolan meininki on nykyään hyvin erilainen. Helsinkiläisen Juran illallinen tuli myös lähelle tätä mannermaista lajityyppiä. Olin siis innostunut, kun päätimme varata vierailupäivän vaimon kanssa.
En ollutkaan koskaan käynyt tässä rakennuksessa. Hotelli Villeä olin toki katsellut ohi mennessäni monta kertaa, enkä vain nimen vaan julkisivun sanomattoman kauniiden vehreiden köynnösten vuoksi. Vihreä syleilee koko rakennusta, mikä on keskellä pienteollisuus- ja autokauppakiinteistöjä hauska kontrasti.
Tulimme syömään juuri lounasajan jälkeen, mikä ei haitannut, sillä listaa olikin tarkoitus testata – joskin lounaalla on kuulemma aina myös vegaaninen vaihtoehto. Vegaanisista annoksista tilasimme porkkalaleivän, ”vetanapannun” sekä nyhtökaura-lahmacunilla täytetyn rieskan. Juomaksi otin talon rieslingiä, joka osoittautui suorastaan oivalliseksi!
Jaoimme alkuruoka-annokset. Porkkalaleipä oli yksinkertaisesti paras koskaan syömäni porkkala-asia: se voitti kirkkaasti jopa Helsingin Café Lasipalatsin erinomaiset leivät. Saaristolaisleivän tumma maku, piparjuuren puraisu ja tilli tukivat täydellisesti taidolla laitettua porkkalaa. Välissä suun sai raikastaa maukkailla mummon kurkuilla. Pelkästään tämän takia täällä kannattaa käydä!
Herkkusieni-”etanat” olivat myös oiva annos. Olen syönyt kerran aiemmin vastaavan yllä mainitussa Kattilassa vuosia sitten, ja vaikka se taisi olla vielä hieman parempi, oli tämäkin mitä suositeltavin. Annoksen saa joko sinihomeisella aromilla tai ilman, ja valitsin sekä että -vaihtoehdon. Ensi kerralla ehkä kokeilen vielä vahvemmin sinihomeista, koska se toimi oivallisesti. Rapeakuorinen patonki oli erittäin herkullista.
Käärityn rieskan sisällä oli nyhtökaurasta tehtyä lahmacunia eli ”turkkilaisen pizzan” päällä olevan jauhelihamössön hengessä tehtyä muhennosta. Seosta oli kääröissä aika runsaasti, ja vaikka kevennyksenä sisällä oli salaattiakin, muhennos olisi silti ehkä toiminut paremmin alkuperäiseen tyyliin ohuena kerroksena leivän päällä. Tukea annokselle toivat jugurtti ja yllättävän ärhäkkä harissa. Lisäkesalaatti oli todella monipuolinen ja herkullinen! Myös vaimon salaattikulhoannoksen ainekset olivat kiinnostavia – mukana oli esimerkiksi myös vegaaniseen salaattiin kuuluvia muhevia linssejä.
Ensi kerralla ehkä kokeilen salaattia, tai sitten täytettyä focacciaa ja sen kylkeen lisukeperunoita. Listan mukaan ne ovat lohkoperunoita, mutta lähtiessä silmäni kiinnittyivät kokin uunista nostamiin ihanan rapeakuorisilta näyttäviin kokonaisiin uunissa paistettuihin uusiin perunoihin.
On vielä sanottava, että aterian päätteeksi tilaamamme espressot olivat uskomattoman hyviä – en muista, milloin olen niin hyvää saanutkaan ravintolassa. Espressot oli keitetty naapurissa olevan paahtimon kahvista, jota ostimme paketin mukaankin.
Viileänä päivänä sisäpihan terassi oli kiinni, mutta se näytti lumoavalta. Sinne haluan tissuttelemaan viiniä ja napostelemaan erilaisia pikkuruokia pitkin iltaa! Focacciaa, perunoita ja majoneesia, bruschettaa, vetanoita, porkkalaleipää… Henkilökunta puhkui intoa, ja vaikutti siltä, että kiinnostus myös vegaanisen tarjonnan kehittelyyn oli aitoa ja lämmintä. Sen verran meille vihjailtiin kehitteillä olevista annoksista, että aion seurata ruokalistan kehitystä silmä kovana.
Tämä oli hieno ensimmäinen vierailu, ja näistä annoksista voi syntyä vielä jotain aivan poikkeuksellista. Sattumalta taannoin keskustelimme verkossa tuttujen kanssa siitä, miten nimenomaan mannermaiset, tukevat ja esimerkiksi perunaan, kaaleihin, sipuliin ja papuun nojaavat annokset puuttuvat liki kokonaan ravintoloiden kasvisannosten valikoimasta. Arvion alkua kirjoittaessani minun piti ihan ajatuksella käydä läpi kirjoittamaani noin 600 arviota, että löysin sopivia eksemplaareja vuosien varrelta. Syksyinen ilta, rapeapintaisia uuniperunoita, puy-linssejä, viinissä haudutettuja kokonaisia sipuleita… tämän tyylistä olen pitkään etsinyt ja kaivannut. En tiedä, urkeneeko Viljan ura juuri tuohon suuntaan, mutta jo nyt se täydentää Tampereen ravintolakenttää hienosti.
Bistro Vilja
Hatanpään valtatie 40
Tampere
ma suljettu
ti–to 11–22
pe 11–23
la 12–23
su suljettu