1.2.2023
Viime vuoden syyskuussa Kruununhakaan, mukavasti lähelle työporukkamme toimistoa, ilmestyi uusi ravintola Bona Fide. Se sai saman tien lokakuussa ylistystä Hesarissa. En itse tuolloin tuota arviota huomannut, mutta ystäväni vinkkasi ravintolan ja kehotti testaamaan. Kotisivua katsoessani ilahduin siitä, että tällaiseksi fine diningista astetta rennommaksi ravintolaksi hintataso oli jopa edullinen. Neljän ruokalajin kasvismenussa ruokalajia kohti hinta on noin kympin – tällaisella tasolla monissa fine dining -paikoissakin tosin oltiin vielä kuutisen vuotta sitten, mutta nyt hinnat ovat helposti jopa tuplaantuneet. Bona Fidessa taloudellinen rima on sen verran alhaalla, että tavallisella tallaajallakin on tilaisuus tutustua.
Varasin pöydän kuuden seurueelle, ja viime tingassa ilmoittamalla onnistui sujuvasti yhden lisääminen, kun seitsemäs kolleganikin ilmestyi mukaan. Vegaanista menua ei tarvinnut tilata etukäteen, vaan sen valitseminen onnistuisi paikan päällä – niinpä pari kollegaanikin päätyi siihen hetken inspiraatiosta. Palvelu oli kaiken kaikkiaan ystävällistä ja huomaavaista, ja tykästyin ravintolan rauhalliseen tunnelmaan ja sisustukseen. Äänimaailma oli myös kivan pehmeä, joten juttelu onnistui ääntä korottamatta toisin kuin monissa tällaisissa pienissä paikoissa. En tiedä olivatko ravintolan muut asiakkaat samaa mieltä – sen verran paljon me nauroimme. Mutta oli ihana nähdä rakkaita työtovereita pitkästä aikaa joukolla.
Alkuun otimme kuohujuomaa, ja ruokieni kanssa päädyin erinomaiseen valkoviiniin vermentino-rypäleestä. Kuvasin tarjoilijalle lempiviinityyliäni ja hän osasi saman tien valita minkäs muun kuin lempirypäleeni (mutta en minä mikään viinituntija ole enkä edes yritä olla).
Ensimmäinen ruokalaji, punakaalia pähkinällä, sai ulkonäöltään lempinimen ”raastepöydästä voi aloittaa”. Tässä oli sellaista rohkean yksinkertaista estetiikkaa kuin Grönin annoksissa alkuaikoina: yksi raaka-aine esillä mahdollisimman simppelisti. Grillatun ja suikaloidun kaalin alla kuitenkin pieni oivallinen pähkinän ja sinapinsiementen muodostama makukimara. Mukavan salakavalan herkullinen annos, josta kaikki tykkäsivät.
Seuraavaksi saimme eteemme maa-artisokkasoppaa, joka nousi useimpien aterioijien suosikiksi. Minulle tämä oli ihana palautus edellisviikkoisesta maa-artisokkapettymyksestä Ragussa. Nyt tästä lempimukulasta oli houkuteltu parhaat ominaisuudet esiin. Silkinpehmeää mutta maanläheistä soppaa, rapeita lastuja ja paahdettuja palasia keiton piilossa – kolmea selkeästi erilaista koostumusta ja myös hieman erilaisia makuja. Keittoon oli tuotu myös hienovarainen kahvin aromi, jolle vastapainoa antoi tuore tilli. Aivan mahtavaa! Sanottakoon myös se, että kollega totesi vegaanisen version olevan ”normaalia” parempi.
Kolmannessa annoksessa oli täyteläistä ”pihviksi” paistettua punajuurta, porkkanaa kahdessa muodossa ja hieno kastike. Erityisesti kastike miellytti, sillä tämän tyylistä soosia saa aivan liian harvoin vegaanisena. Kastikkeet ovat tärkeä asia! Pidin tästäkin annoksesta erittäin paljon. Varmasti on niitäkin ihmisiä, jotka kaipaavat aina ja iäti pääruoka-annokseensa ”pääproteiinin”. Minulle se on ihan sama – kyllä minä päivän mittaan proteiinit saan kokoon eri lähteistä, ja joskus proteiini voi tulla alkuruoassakin vallan hyvin. Mutta tällaiseen ravintolailtaan tulen nauttimaan enkä ravinteita laskemaan. Silti, kukin taaplatkoon tyylillään, mutta somessa asiasta voisi kiistellä vähemmän tai esimerkiksi ei yhtään enää koskaan.
Jälkiruoka oli ihmeellinen: laakerinlehtivanukasta! Ikinä en olisi osannut ajatellakaan moista. Vanukkaan koostumus oli täydellinen – varmasti paras tämän tyylisessä vegaanisessa jälkkärissä ikinä – ja laakerinlehden aromi todella hieno. Veriappelsiinit ja piparimuru (tms.) sopivat sen kanssa yksiin täydellisesti.
Palaan tänne aivan varmasti vaimoni kanssa viettämään pitkän illan. Menu muuttuu jatkuvasti – kirjoitan tätä kaksi päivää visiitin jälkeen, ja kotisivujen menu on jo kerennyt muuttua.
Bona Fide
Vironkatu 8
Helsinki
ma suljettu
ti–la 17–00
su suljettu